Hollannin viranomaiset kiristävät lyhytkalloisten koirien jalostuksen valvontaa

10.09.2019

Hollannin maatalous-, luonto- ja elintarvikeministeriö on tilannut Utrechtin yliopistolta selvityksen lyhytkalloisten koirarotujen jalostuksesta. Selvityksen tarkoituksena on täydentää eläinsuojelulainsäädäntöä ja esittää kriteerejä, joiden perusteella valvontaeläinlääkärit voivat arvioida täyttääkö jalostus lain vaatimukset.


Uusi asetus eläintenpidosta vuonna 2014

Hollannissa tuli vuonna 2014 voimaan uusi lakiasetus eläintenpidosta. Asetuksen mukaan jalostuksessa on estettävä vakavien perinnöllisten ongelmien siirtyminen vanhemmilta jälkeläisille. Asetus on kuitenkin ollut voimaton, koska jalostukselle on ollut hankalaa määrittää yksiselitteisiä rajoja.

Liioitellun lyhytkalloiset koirat ovat Hollannissa, kuten niin monessa muussakin maassa, suurennuslasin alla niillä esiintyvien hengitysvaikeuksien vuoksi. Liioitellun lyhyeen kallon muotoon liittyy myös muita ongelmia, kuten matalan silmäkuopan vuoksi ulospäin pullistuvat silmät sekä neurologisia ongelmia, joihin kallon muoto altistaa. Nämä hyvinvointiongelmat ovat olleet jo vuosia poliittisten ja eläinsuojeluorganisaatioiden sekä rotukoirapiirien itsensä puheenaiheena, ja koirien hyvinvoinnin parantamista on vaadittu.

Utrechtin yliopiston laatima selvitys esittää toimeksiantonsa mukaisesti testauskeinoja ja kriteerejä lyhytkalloisten jalostuskoirien arviointiin. Kriteerit koskevat kaikkia lyhytkalloisia koiria, riippumatta siitä ovatko ne Hollannin Kennelliiton rekisteröimiä vai eivät. Selvitys valmistui tammikuussa 2019, ja maaliskuussa ministeri lähetti sen maan parlamentin alahuoneelle. Selvitystä on tarkoitus käyttää eläinsuojelulain valvonnassa. 

Kriteerit valvontaeläinlääkärien suorittamaan jalostuskoirien arviointiin

Yliopiston selvityksessä kuvataan lyhytkalloisilla koirilla esiintyviä ongelmia sekä miten ongelmia aiheuttavat ulkoiset piirteet ovat kehittyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Lisäksi selvitys sisältää kuusi koirien ulkomuotoon liittyvää valvontakriteeriä, jotka kuka tahansa valvontaeläinlääkäri pystyy tarkastamaan jokaiselta koiralta ilman erikoisosaamista tai -välineitä (Taulukko 1).

Valvontakriteerit ovat yhteydessä vakaviin fysiologisiin ja anatomisiin vikoihin, kuten lyhytkalloisten koirien silmäoireyhtymä (Brachycephalic Ocular Syndrome, BOS) ja ylähengitystieoireyhtymä (Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome, BOAS). BOASiin liittyy esimerkiksi kriteeri, jossa mitataan kuonon pituus suhteessa kallon pituuteen. Lisäksi kriteerit sisältävät sierainten avoimuuden arvioinnin. Sierainten avoimuus luokitellaan neljään luokkaan (avoimet sieraimet tai lievä, vakava tai kohtalainen ahtauma).

Muita arvioitavia ulkoisia piirteitä ovat kuonon päällä oleva nenäpoimu (ihoa manipuloimatta), silmäluomirefleksit ja luomien sulkeutumien sekä silmien reunoilla näkyvän valkoisen määrä koiran katsoessa suoraan eteenpäin. Lyhytkalloisuuteen liittyvät usein normaalia matalammat silmäkuopat. Mitä enemmän silmien reunoilla on näkyvissä valkoista, sitä huonommin silmämuna mahtuu silmäkuoppaan, ja sitä suurempi riski koiralla on silmäongelmiin ja -vammoihin.

Kuuden yleiskriteerin lisäksi selvityksessä listataan ja määritellään tarkempia lisätutkimuksia, joita voidaan tehdä tarvittaessa. Hengitysvaikeuksiin liittyviä rakennemittoja, kuten suhteellista kaulanympärystä (kaulan ympärysmitta jaettuna rinnanympäryksellä) sekä koiran lihavuuskuntoa voidaan käyttää kriteerinä. Ylipainon on todettu lisäävän paitsi hengitysvaikeuksien myös muiden terveysongelmien riskiä. Lisätutkimuksiin kuuluvat myös tarkempi silmätutkimus sekä kuuden minuutin tai yhden kilometrin rasitustesti. Ajatuksena on, että terve koira suoriutuu testistä helposti. Rasitustestiä on käytetty Hollannin Kennelliitossa englanninbulldoggeilla jo vuodesta 2014 lähtien.

Liikennevalomalli asettaa rajat vähitellen

Edellä mainittuja kriteerejä on testattu eläinlääkärien toimesta käytännössä. Sen perusteella on todettu, että kriteerit karsivat joistakin roduista lähes kaikki koirat pois jalostuksesta. Siksi niitä aletaan soveltaa asteittain (ns. liikennevalomalli). Kasvattajille annetaan muutama sukupolvi aikaa jalostaa terveempiä, liioittelemattomampia koiria ennen lopullisten kriteerien käyttöönottoa. Siirtymäaikana valvonnassa puututaan vain kaikkein liioitelluimpiin ominaisuuksiin.

Koirien mittaus- ja testitulokset kirjataan keskitetysti tietokantaan, mikä mahdollistaa piirteiden kehittymisen seurannan. Seurannasta saadun tiedon perusteella voidaan määrittää liikennevalojen vaihtumisnopeus.

Mittaus- ja testitulokset luokitellaan liikennevalomallin mukaan vihreällä (ihanteellinen), oranssilla (kohtalainen) tai punaisella (äärimmäinen). Jos koiran tulokset ja ominaisuudet eivät täytä voimassa olevia kriteerejä, Hollannin eläinsuojelulaki kieltää sen käytön jalostukseen. 

Hollannin Kennelliitto toivoo vaihtoehtoa kuonon pituuskriteeriin

Hollannin Kennelliitto on lähettänyt viranomaisille kirjeen, jossa se toteaa olevansa samoilla linjoilla selvityksessä esitettyjen kriteerien kanssa. Sen mukaan kriteerit ovat hyödyllisiä myös eläinlääkäreille ja kasvattajille, jotka voivat niiden avulla arvioida koirien sopivuutta jalostukseen.

Hollannin Kennelliitto toteaa olevansa rotukoirien jalostuksessa valvojan roolissa ja tuntevansa siksi olevansa myös vastuussa koirien hyvinvoinnista. Se aikoo lisätä jalostusvaatimuksia ja kertoo kirjeessään, että lyhytkalloisten rotujen kasvattajien on vastaisuudessa osoitettava, ettei jalostuskoirilla ole ulkomuotoon liittyviä terveysongelmia. Se esittää, että rasitustestaus, ECVO-tasoinen silmätutkimus sekä eläinlääkärin tarkastus olisivat eläinsuojelulain valvontakriteereinä kaikilla lyhytkalloisilla jalostuskoirilla (Taulukko 1).

Yliopiston selvityksen esittämät kriteerit liittyvät liioiteltuihin ulkomuoto-ominaisuuksiin, jotka eivät ole roduissa toivottuja. Monet kriteereistä ovat jo tällä hetkellä käytössä rotumääritelmissä, hylkäävinä virheinä. Siksi myös Hollannin Kennelliitto kannattaa niiden tarkkailua ja seurantaa. Se toivoo kuitenkin poikkeusta kuonon pituuteen liittyvään kriteeriin.

Yliopiston selvityksen mukaan koiraa ei saa käyttää jalostukseen, jos sen kuonon suhteellinen pituus on 0,3 tai vähemmän, riippumatta koiran rodusta. [Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kuonon suhteellinen pituus esimerkiksi keskimääräisellä staffordshirenbullterrierillä on 0,5.] Hollannin Kennelliitto toteaa, ettei kyseisen mitan yhteys hengitys- tai silmäongelmiin ole aivan suoraviivainen. [Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, ettei tutkimuksissa ole kaikissa roduissa löydetty tämän mitan osalta rotujen sisäistä vaihtelua, jolloin sen merkitys oireita selittävänä tekijänä on jäänyt pieneksi.] Toisaalta kuonon suhteellinen pituus kuvaa kuitenkin tehokkaasti riskiä rotujen välillä. Sen avulla voidaan määrittää, mitkä rodut tai koirat ovat vaarassa.

Hollannin Kennelliitto esittää, ettei kuonon pituusmitta olisi rajaava kriteeri, vaan sitä käytettäisiin määrittämään rodut ja yksilöt, joiden on täytettävä lisäkriteerit (Taulukko 2). Tällaisella jalostuskoiralla ei saisi ilmetä hengitys- tai silmäongelmia. Lisäkriteerit ovat ehtona pentueiden rekisteröimiselle Hollannin Kennelliittoon seuraavissa roduissa:

  • apinapinseri
  • bostoninterrieri
  • englanninbulldoggi
  • griffonit (griffon bruxellois, griffon belge ja petit brabançon)
  • japanese chin
  • kiinanpalatsikoira
  • kingcharlesinspanieli
  • mopsi
  • ranskanbulldoggi
  • shih tzu

Taulukko 1. Hollannin eläinsuojelulain valvontakriteerit lyhytkalloisten koirien jalostukseen sekä Hollannin Kennelliiton ehdotukset. Vihreä = tavoite; keltainen = sallitaan, jos mikään muista kriteereistä ei ylity; punainen = täyttää eläinsuojelurikkomuksen rajan, ei jalostukseen.

Taulukko 2. Hollannin Kennelliiton lisäkriteerit lyhytkalloisten rotujen jalostuskoirille pentueiden rekisteröimiseksi.


Hollannin Kennelliitto avaa rotukirjat liioittelemattomampien jalostuskoirien löytämiseksi

Hollannin Kennelliitto kertoo, että pidempikuonoisten koirien jalostamiseen voidaan käyttää sekä risteytyskoiria että rekisteröimättömiä yksilöitä. Tästä aiotaan tehdä pysyvä menettelytapa. Hollannissa siis käytännössä avataan lyhytkalloisten koirien rotukirjat harkitulle jalostuspohjan laajentamiselle terveiden yksilöiden geeneillä. Tämä on tervetullut suuntaus, jonka soisi vihdoin leviävän myös muihin maihin sekä rotuihin.

Roturisteytyksistä syntyneitä koiria voidaan anoa rekisteröitäviksi Hollannin Kennelliiton liitännäisrekisteriin (Appendix G-O). Jos koirat täyttävät eläinsuojelulain ja Hollannin Kennelliiton terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kriteerit, niitä voidaan käyttää jalostukseen. Lisäksi kyseisten rotujen ulkomuototuomari arvioi koirat. Myös Hollannin Kennelliittoon rekisteröimättömiä, rodunomaisia ja terveiksi osoittautuvia koiria voidaan anoa samalla tavoin rekisteröitäviksi kyseiseen liitännäisrekisteriin. Näin kasvattajille annetaan vapaus toimia laajemmin roturajojen ulkopuolella ja tehostaa terveyden ja hyvinvoinnin huomioimista jalostuksessa, kun tiukat ulkomuoto- ja puhdasrotuisuusvaatimukset eivät rajoita jalostuskoirien valintaa.

Tämä liitännäisrekisteriä hyödyntävä käytäntö näyttää olevan hyvin samankaltainen kuin meillä Suomessa käytössä oleva rotuunottomenettely. Rotuun otettavien koirien on täytettävä rodun PEVISA-vaatimukset, ja niiden ulkomuoto ja rodunomaisuus arvioidaan ulkomuototuomarin toimesta. Tämä menettely olisi tarpeen avata - rotujärjestön niin toivoessa - myös jalostuskoirapotentiaalia osoittaville roturisteytystaustaisille koirille.

Hollannin Kennelliitto toteaa, että avonaisempia rotukirjoja hyödynnettäessä on kuitenkin tärkeää saada aikaan kyseistä rotua ulkomuodoltaan muistuttavia koiria, mutta varustettuna pidemmällä kuonolla. Jos näitä hyvin suosittujen rotujen koiria ei ole saatavilla, kääntyvät ostajat helpommin tuontikoirien ja rekisteröimättömän kasvatuksen puoleen, mikä taas ei edistä koko koirapopulaation hyvinvointia, vaan saattaa vaikuttaa jopa päinvastaisesti.

Kennelliiton toiveet Hollannin viranomaisille

Tämän jalostusohjelmansa avulla Hollannin Kennelliitto katsoo pystyvänsä takaamaan, että sen rekisteröimien lyhytkalloisten pentueiden vanhemmat täyttävät eläinsuojeluasetuksen vaatimukset yliopiston selvityksen kriteerien mukaisesti. Paitsi Hollannissa tapahtuvaan kasvatukseen, Hollannin Kennelliitto ulottaa rekisteröintivaatimuksensa koskemaan myös vähintään 12 kk ikäisiä tuontikoiria, joiden on täytettävä em. kriteerit ennen rekisteröintiä Hollannin Kennelliittoon.

Lyhytkalloisten rotujen suuren suosion vuoksi Hollantiin tuodaan suuria määriä koiria, joita ei rekisteröidä kennelliittoon. Kuten jo edellä mainittiin, jalostuksen tiukentuneiden kriteerien vuoksi rekisteröimättömien koirien osuus koirakannasta voi nousta entisestään. Tämä saattaa tarkoittaa jopa koirien hyvinvoinnin heikkenemistä. Siksi lain täytäntöönpano vaatii toimia myös viranomaisilta, jotta kennelliiton ulkopuolisetkin koirat saadaan sääntelyn piiriin.

Hollannin Kennelliitto toivoo kirjeessään, että maan hallitus ryhtyisi myös muihin eläinsuojelulain toimeenpanoa tukeviin toimiin. Se toivoo, että eläinlääkäreillä olisi nykyistä suuremmat valtuudet ja rooli koirien normaalin lisääntymiskyvyn edistämisessä. Vaikka lopullinen vastuu onkin kasvattajalla, eläinlääkärien suorittama keinosiementäminen on sekin erittäin vastuunalaista. Jos koira ei pysty rakenteensa tai muun ulkomuotonsa vuoksi lisääntymään ilman keinosiemennystä, ei eläinlääkärin tulisi tuolloin edesauttaa lisääntymistä. Jalostukseen tulisi käyttää vain terverakenteisia koiria, jotka pystyvät lisääntymään normaalisti. Hollannin Kennelliitto ehdottaa, että eläinlääkäreille järjestettäisiin koulutusta näistä periaatteista.

Lisäksi Hollannin Kennelliitto esittää, että eläinlääkäreillä olisi velvollisuus ilmoittaa koirille tehdyistä perinnöllisiä ongelmia korjaavista kirurgisista toimenpiteistä sekä keisarileikkauksista ja keinosiemennyksistä. Nämä toimenpiteet rajoittavat luonnonvalinnan toimintamahdollisuuksia mahdollistamalla myös sellaisten eläinten lisääntymisen, jotka luonto karsisi elinkelvottomina tai lisääntymiskyvyttöminä pois rotujen geenipooleista. Eläinystävällinen, terveitä eläimiä tuottava jalostus on mahdollista vain, kun kaikki osapuolet ottavat vastuuta ja toimivat yhteistyössä. Hollannin Kennelliitto kehottaa ministeriä käsittelemään myös eläinlääkärien vastuuta jalostukseen liittyvissä asioissa.

Eläinystävälliseen jalostukseen tähtäävä FairFok-projekti jatkuu

Hollannin Kennelliitto haluaa myös jatkaa vuonna 2014 aloitettua, sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä koirien terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Tämä yhteistyöprojekti on nimeltään FairFok.

Fairfokin periaatteena on eläinystävällinen ja vastuullinen koiranjalostus, joka tuottaa terveitä ja sosiaalisia eläimiä ja jota sellaisena myös arvostetaan yhteiskunnassa. FairFokiin liittyy neljätoista tavoitetta tai toimenpidettä, joiden alla on toteutettu erilaisia projekteja. Näihin kuuluvat esimerkiksi koirilla esiintyvien sairauksien vähentäminen, rotujen jalostuspohjien laajentaminen rekisteröimättömien koirien sekä rotujen välisten risteytysten avulla, näyttelyissä arvostelevien hollantilaisten tuomareiden osuuden nostaminen vähintään 50 prosenttiin (sekä myös skandinaavisten tuomareiden suosiminen) sekä koirien sukutaulujen arvostuksen lisääminen ja liittäminen vastuulliseen kasvatusprosessiin. Tähän liittyen mainittakoon, että Hollannissa tehdään kaikille pentueille polveutumistutkimus ennen rekisteröintiä.

Toimenpiteiden toivotaan leviävän myös muihin maihin

Hollannin Kennelliitto, rotujärjestöt ja kasvattajat ovat tietoisia siitä, että lyhytkalloisten rotujen kasvattajamäärä pienenee näiden toimenpiteiden myötä. Koiria poistuu geenipoolista, myös hyviä koiria (toisaalta geenipoolia voidaan rotukirjojen avaamisen myötä myös jatkuvasti laajentaa). Tämä on tiedossa, ja se hyväksytään. Kennelliitto, rotujärjestöt ja kasvattajat valitsevat tämän tien jatkaakseen toimintaa avoimesti ja tarjotakseen ostajille koiria, jotka on jalostettu huolellisesti hyvinvointinäkökohdat huomioiden. He haluavat myös edistää näiden samojen toimenpiteiden käyttöönottoa muissa maissa, jolloin koirien terveys ja hyvinvointi paranee laajemmin. Näin myös tuontikoirien terveys paranee.

Lopuksi Hollannin Kennelliitto toteaa, että lyhytkalloisten koirien hyvinvointia voidaan merkittävästi parantaa toimimalla yhdessä hallituksen, tutkijoiden, kasvattajien, rotujärjestöjen, eläinlääkärien ja kennelliiton kesken sekä myös kansainvälisten toimijoiden kanssa. "Meillä on kaikilla sama tavoite: terve ja sosiaalinen koira."

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 9/2019.