Ruotsalaistutkimuksen mukaan koirien ylähengitystiesairaudet ovat melko yleisiä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolmetoista riskirotua. Saksanpaimenkoirilla ja monirotuisilla riski oli keskimääräistä pienempi. Tutkimuksesta saatua tietoa rotujen terveysriskeistä voidaan hyödyntää niin diagnostiikassa kuin jalostuksessakin.

Kuva: rawpixel.com, Freepik

Lähes puolen miljoonan koiran tutkimusaineisto

Toukokuun lopussa julkaistussa tutkimuksessa (Dimopoulou ym. 2023) selvitettiin koirien ylähengitystiesairauksien esiintyvyyttä. Tutkimusaineistona oli vakuutusyhtiö Agrian tietokanta vuosilta 2011-2014.

Aineistossa oli 453 548 koiraa, joilla oli vakuutus eläinlääkärin hoitokuluja varten. Niin sanottuja koirariskivuosia aineistossa oli lähes miljoona (951 136). Koirariskivuosissa on huomioitu todellinen aika, jonka kukin aineiston koira oli vakuutettu (yhden vuoden ajan vakuutettu koira = yksi koirariskivuosi; 6 kk ajan vakuutettu koira = 0,5 koirariskivuotta).

Mukana kaikki ylähengitysteiden sairaudet

Aineistosta poimittiin mukaan kaikki diagnoosit, joita koirilla oli ylähengitysteihin liittyen. Mukana oli koko kirjo sairauksia lievistä virusinfektioista mahdollisesti hengenvaarallisiin oireyhtymiin.

Koska kyse oli vakuutusyhtiöaineistosta, mukana olivat kuitenkin vain tapaukset, joissa hoitokustannukset ylittivät omavastuun.

Vuosien 2011-2014 aineisto on erityisen informatiivinen, koska vuoden 2014 jälkeen vakuutuksista ei enää ole korvattu bostoninterrierien, englannin- ja ranskanbulldoggien sekä mopsien ylähengitysteiden sairauksia - niiden yleisyyden vuoksi - eikä uutta tietoa näin ollen ole kertynyt. Tyypillinen näillä roduilla esiintyvä sairaus on lyhytkuonoisten koirien hengitystieoireyhtymä BOAS (brachycephalic obstructive airway syndrome), joka liittyy koiraeläimelle epänormaaliin kallon rakenteeseen.

Suurin osa riskiroduista lyhytkuonoisia

Ylähengitystiesairaudet olivat koirilla suhteellisen yleisiä. Korvaushakemuksia rekisteröitiin yhteensä 6 590 kappaletta 4 781 koiralla. Esiintyvyys koko aineistossa oli 51 tapausta 10 000 koirariskivuotta kohden.

Koska mukana olivat vain omavastuun ylittävät tapaukset, sairauksien todellinen esiintyvyys on todennäköisesti kuitenkin paljon suurempi kuin mitä tutkimuksessa raportoitiin.

Aineiston 327 rodusta 205:ssä oli vähintään yksi vakuutuskorvaukseen johtavan diagnoosin saanut koira.

Kolmellatoista rodulla havaittiin kohonnut sairastumisriski (Taulukko 1). Suurin riski oli englanninbulldoggilla, japanese chinillä, pomeranianilla, norwichinterrierillä ja mopsilla.

Suurin osa riskiroduista oli lyhytkuonoisia. Tulokset ovat linjassa englantilaistutkimuksen kanssa, jossa lyhytkuonoisilla koirilla oli muihin koiriin verrattuna 3,5-kertainen todennäköisyys hengitystiesairauksiin (O'Neill ym. 2015).

Saksanpaimenkoirilla sekä monirotuisilla koirilla sairastumisriski oli merkitsevästi pienempi verrattuna kaikkiin aineiston koiriin.

Taulukko 1. Koirarodut, joissa riski ylähengitysteiden sairauksiin oli keskimääräistä korkeampi, sekä rodut, joissa riski oli keskimääräistä matalampi (monirotuinen ja saksanpaimenkoira). Riskiroduilla mukana myös keskimääräinen elinikä, jos se oli tiedossa useammalla kuin kuudella koiralla.

Japanese chin ja isovillakoira uusia riskirotuja

Tieteellisessä kirjallisuudessa ei tiettävästi ole aiemmin raportoitu japanese chinin ja isovillakoiran alttiutta ylähengitystiesairauksiin. On mahdollista, että nyt saadut tulokset koskevat vain rotujen ruotsalaisia populaatioita. On myös mahdollista, että ylähengitystiesairaudet ovat yleistymässä näissä roduissa. Kumpikin rotu on melko harvinainen, joten alttiutta saattaa olla myös vaikea tunnistaa.

Japanese chin on kuitenkin hiljattain otettu mukaan erilaisiin BOAS-tutkimuksiin sekä tutkimuksiin, jotka koskevat sairautta nimeltä epiglottic retroversion. Tässä sairaudessa kurkunkansi taipuu kurkunpään onteloon, mikä rajoittaa sisäänhengitysilman virtausta ja voi aiheuttaa hengenahdistusta. 

Kääpiökoirana japanese chin saattaa olla altis myös henkitorven kasaan painumiselle.

Tutkijat toteavat myös, että kääpiörodut, kuten japanese chin, chihuahua ja pomeranian, ovat nykyisin jo liioitellun pienikokoisia. Pienikokoisuuden seurauksena nenäontelossa sijaitsevan vannasluun siivekkeet voivat olla liian suuret suhteessa kurkunpään onteloon, jolloin nenäontelosta nieluun johtava ilmakanava ahtautuu. Tämä voi johtaa työlääseen hengitykseen, ylenmääräiseen reverse sneezingiin (kouristuksenomainen sisäänhengitys) sekä nenän vuotamiseen – nämä kaikki ovat yleisiä hengitystieoireita em. roduilla.

Muiden riskirotujen alttius tunnistettu jo aiemmin

Tutkimuksessa tunnistettujen muiden riskirotujen alttius hengitystieongelmille on raportoitu jo aiemmin. Bostoninterrieri, bokseri, cavalier kingcharlesinspanieli, englannin- ja ranskanbulldoggit sekä mopsi ovat lyhytkuonoisia rotuja, ja niillä esiintyy vaihtelevassa määrin BOASia.

Norwichinterrierillä, joka ei ole lyhytkuonoinen rotu, esiintyy norwichinterrierin ylähengitysteiden oireyhtymää (NTUAS, Norwich Terrier Upper Airway Syndrome). Kyseessä on ahtauma, jolla on joitakin yhteisiä piirteitä BOASin kanssa, mutta joka on kuitenkin tästä erillinen sairaus.

Irlanninsusikoira on altis nenätulehdukselle ja hengitystieinfektioille.

Chihuahualla, cavalier kingcharlesinspanielilla, pomeranianilla ja yorkshirenterrierillä esiintyy henkitorven kasaan painumista.

Lyhytkuonoiset sairastuvat aiemmalla iällä

Kaikkien ylähengitystiediagnoosin saaneiden koirien sairastumisikä oli keskimäärin 6,0 vuotta.

Keskimääräinen sairastumisikä vaihteli roduittain, mikä todennäköisesti heijastaa sairauksien erilaista ilmenemisikää. Esimerkiksi kurkunpään halvaus vaikuttaa tyypillisesti vanhempiin koiriin ja NTUAS keski-ikäisiin tai vanhempiin koiriin, kun taas BOAS ilmenee nuorempana.

Lyhytkuonoisilla riskiroduilla sairastumisikä oli varhaisempi kuin muilla riskiroduilla (4,3 vs. 5,0 vuotta).

Englannin- ja ranskanbulldoggilla, mopsilla, bokserilla ja chihuahualla sairastumisikä oli huomattavasti muita koiria varhaisempi (Taulukko 1). Tutkijoiden mukaan yksi syy tähän ovat näiden rotujen synnynnäiset ja/tai kehityshäiriöt, jotka ilmenevät yleensä jo varhaisessa iässä ja altistavat ylähengitysteiden sairauksille.

Joissain tapauksissa näennäisesti varhaisen sairastumisiän syynä voi olla myös rodun suosion äkillinen kasvu, mikä oli aineiston kertymisen aikaan nähtävissä chihuahualla ja ranskanbulldoggilla. Tällöin suurin osa tietokannassa olevista koirista on suhteellisen nuoria verrattuna rotuihin, joiden suosio on pysynyt koko ajan samalla tasolla. Siksi myös diagnoosin saaneiden koirien joukko on suhteellisen nuori, ja diagnosoituja vanhempia koiria on suhteellisen vähän. Näin keskimääräinen sairastumisikä voi vääristyä näissä roduissa alaspäin.

Kun sairaus ilmenee jo nuorella iällä, vaikuttaa se kielteisesti elämänlaatuun suuremman osan elämästä verrattuna tilanteeseen, jossa sairaus ilmenee vasta vanhempana.

Ylähengitysteiden sairaudet alentavat elinikää

Ylähengitysteiden sairausdiagnoosin saaneiden koirien keskimääräinen elinikä oli 7,8 vuotta.

Eliniän pituus vaihtelee roduittain, ja se on yleensä kääntäen verrannollinen rodun kokoon: suurilla ja jättirotujen koirilla on yleensä lyhyempi elinikä kuin keskikokoisilla ja pienillä koirilla. Englannissa ja Tanskassa hiljattain julkaistuissa tutkimuksissa koirien keskimääräinen elinajanodote oli 10–12 vuotta, joten ylähengitysteiden sairaudet näyttäisivät lyhentävän elinikää.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tunnistetuilla riskiroduilla keskimääräinen elinikä vaihteli 3,6 vuodesta 8,7 vuoteen (Taulukko 1). Irlanninsusikoiraa lukuun ottamatta kaikki muut riskirodut olivat keskikokoisia tai pieniä, joten niiden keskimääräisen eliniän voidaan normaalisti odottaa olevan edellä mainittu noin 10-12 vuotta.

Mistä johtuu ranskanbulldoggien huomattavasti lyhyempi elinikä?

Erityisesti ranskanbulldoggeilla elinikä oli huomattavasti lyhyempi (3,6 vuotta) kuin tämänkokoisen koiran normaali elinajanodote. Tämä voi johtua siitä, että ranskanbulldoggit olivat aineiston perusteella muita koiria alttiimpia useille vakaville terveysongelmille. Monet näistä ongelmista olivat yhteydessä rodun äärimmäisen lyhytkuonoiseen ulkomuotoon. Rodun yleistä terveydentilaa voitaisiin siis parantaa jalostamalla ulkomuotoa vähemmän äärimmäiseksi.

Toinen syy ranskanbulldoggien poikkeavan alhaiseen elinikään voi olla suhteellisen nuori kanta, kuten todettiin jo aiemmin.

Ranskanbulldoggin lisäksi myös bokserilla, cavalier kingcharlesinspanielilla, chihuahualla, mopsilla ja isovillakoiralla oli muita aineiston koiria suurempi sairastumisriski myös muihin vakaviin sairauksiin.

Lähteet

Dimopoulou ym. 2023. The epidemiology of upper respiratory tract disorders in a population of insured Swedish dogs (2011–2014), and its association to brachycephaly. Sci Rep 13, 8765. 

O'Neill ym. 2015. Epidemiological associations between brachycephaly and upper respiratory tract disorders in dogs attending veterinary practices in England. Canine Genet. Epidemiol. 2. 2, 10. 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 9/2023.