Retrogeenit – yhdestä lyhytraajaisuus, toisesta ennenaikainen välilevyrappeuma

10.04.2022

Koirilla tunnetaan tällä hetkellä kaksi raajojen pituuteen vaikuttavaa retrogeeniä. Vaikuttaako lyhytjalkaisuus koirien terveyteen? Kyllä - kummallakin retrogeenillä on vaikutusta koirien hyvinvointiin, ja siksi ne tulee huomioida myös jalostuksessa.

Mistä koirien lyhytjalkaisuus johtuu?

Lyhytraajaisuus ei ole koiraeläimen normaali rakenne. Joillakin roduilla, esimerkiksi mäyräkoirilla, corgeilla ja tiibetinspanielilla, se on kuitenkin toivottu ja jalostusvalinnalla ylläpidettävä, rotutyypillinen ominaisuus. Lyhytraajaisuuden aiheuttaa perinnöllinen luiden kasvu- ja luutumishäiriö.

Vuonna 2009 selvisi, että lyhytraajaisilla koirilla on kromosomissa 18 ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4-nimisestä kasvutekijägeenistä. FGF4-kasvutekijägeeni toimii kudosten kasvun edistäjänä yksilönkehityksen aikana. Ylimääräinen kopio aiheuttaa geenin liiallisen ilmentymisen ja saa aikaan raajojen pitkien luiden kasvuprosessin ajoittumisen sikiökauden väärään kohtaan. Raajojen luiden kasvulevyt sulkeutuvat liian aikaisin, jolloin luut eivät kehity normaaliin mittaansa, ja raajoista tulee lyhyet ja käyrät.

Vuonna 2009 kromosomista 18 (CFA18) tehdyn FGF4-retrogeenilöydön lisäksi kesällä 2017 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan koirilla esiintyy samaa retrogeeniä myös kromosomissa 12 (CFA12). Myös tämä mutaatio aiheuttaa raajojen lyhenemistä. Yhdessä esiintyessään CFA12- ja CFA18-retrogeenit saavat aikaan selvästi lyhyemmät raajat kuin kumpikaan retrogeeni yksinään.

Huomionarvoista kesän 2017 tutkimuksessa oli löydös CFA12-retrogeenin roolista lyhytraajaisiin koiriin liitetyssä välilevysairaudessa: retrogeeni toimii riskigeeninä. Tämän tutkijat päättelivät siitä, että esimerkiksi cairnterrierillä ja valkoisella länsiylämaanterrierillä ei esiinny tätä sairautta, vaikka niillä esiintyy CFA18-retrogeeniä. Toisaalta sairautta esiintyy suhteellisen paljon roduissa, joissa on vain CFA12-retrogeeniä mutta ei ollenkaan CFA18-retrogeeniä.

Kummatkin retrogeenit kopiomäärineen (0, 1 tai 2) voidaan todeta koiran genomista kaupallisella dna-testillä.

Raajoja lyhentäviä FGF4-retrogeenejä on siis tunnistettu kaksi:

  • Kromosomissa 18 sijaitseva retrogeeni lyhentää raajoja voimakkaasti. Koirilla, joilla on kaksi kopiota retrogeenistä, on lyhyemmät raajat kuin koirilla, joilla on vain yksi kopio. Retrogeeni on siis epätäydellisesti dominantti. Tämän retrogeenin aiheuttamaa lyhytraajaisuuttakutsutaan myös kondrodysplasiaksi (CDPA).
  • Kromosomissa 12 sijaitseva retrogeeni lyhentää raajoja vähemmän kuin kromosomin 18 retrogeeni, mutta aiheuttaa selkärangan välilevyjen ennenaikaisen rappeutumisen ja on siten riskigeeni välilevysairaudelle. Retrogeenin vaikutus välilevysairauden riskiin on dominoiva ja raajojen pituuteen epätäydellisesti dominoiva. Kaksi kopiota tästäkin retrogeenistä siis lyhentää raajoja enemmän kuin yksi kopio. Koiria, joilla on yksi tai kaksi kopiota tästä retrogeenistä, nimitetään kondrodystrofisiksi (CDDY).

Lyhytraajaisia koiria on jo vuosikymmeniä nimitetty kondrodystrofisiksi, joten vuonna 2017 tehdyn CFA12-retrogeenilöydön myötä syntynyt uusi jaottelu saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Nykyisin kondrodystrofia-nimitys liitetään yleensä vain koiriin, joilla on taipumus välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen CFA12-retrogeenin myötä. Myös tässä kirjoituksessa tehdään näin.



FGF4-retrogeenien esiintyminen eri koiraroduissa

CFA18-retrogeeniä on todettu esiintyvän 32 rodussa ja CFA12-retrogeeniä 40 rodussa. Kumpaakin retrogeeniä esiintyy 23 rodussa (Taulukko 1).

CFA18-retrogeeni on fiksoitunut 15ssä rodussa. Se on lyhytraajaista ilmiasua määrittävä geeni esimerkiksi basset houndilla, kiinanpalatsikoiralla, mäyräkoirilla, tiibetinspanielilla sekä welsh corgeilla. Fiksoituminen tarkoittaa, ettei rodussa ole tästä geenistä normaalimuotoa lainkaan, vaan ainoastaan retrogeeniä.

CFA12-retrogeeni on Batcherin (2019) tutkimuksen mukaan fiksoitunut beaglella, cavalier kingcharlesinspanielilla ja clumberinspanielilla sekä lähes fiksoitunut mäyräkoirilla, cockerspanielilla, amerikancockerspanielilla ja ranskanbulldoggilla.

Taulukko 1. FGF4-retrogeenien esiintyminen tutkituilla roduilla (taulukon suuren koon vuoksi tässä esitetään vain osa siitä; koko taulukko esillä Batcher ym. 2019 nettijulkaisussa).

*Esiintymisfrekvenssi kertoo kuinka suuri osuus rodun geeneistä kyseisessä geenipaikassa (lokuksessa) on retrogeeniä. Jos esiintymisfrekvenssi on 97 %, on kyseisen lokuksen geeneistä 97 % retrogeeniä ja 3 % jotain muuta

Riskinä välilevytyrät, halvaukset, nivelrikko

Kondrodystrofisten koirien nikamavälilevyjen rappeutuminen alkaa jo ensimmäisenä elinvuotena. Koiran varttuessa rappeutuminen jatkuu. Välilevyn hyytelömäinen ydin kovettuu ja kalkkeutuu, jolloin sen iskunvaimennuskyky heikkenee eikä se kykene suojaamaan selkärankaa siihen vaikuttavilta voimilta. Rappeutuessaan välilevyt myös kalkkeutuvat. Rappeutuneet välilevyt ovat alttiita tyräytymiselle selkäydinkanavaan ja jopa repeytymiselle (Taulukko 2). Muilla kuin kondrodystrofisilla koirilla välilevyrappeumaa tavataan paljon myöhemmin. Tämä rappeutuminen on normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö.

Lyhytraajaiset koirat ovat alttiita etu- ja takaraajojen eriasteiselle taipumiselle sekä kyynärnivelen osien yhteensopimattomuudelle (inkongruenssi).

Taulukko 2. Hyvinvointihaittoja, joille kromosomien 12 ja 18 FGF4-retrogeenit altistavat.

Välilevytyrä aiheuttaa kipua ja halvausoireita

Välilevytyrän oireet ovat seurausta selkäydin- ja hermovaurioista. Tyräytynyt välilevymateriaali aiheuttaa painetta selkäytimeen ja sitä kautta kipua ja halvausoireita. Osalla koirista on oireita vain kerran, toisilla ne uusiutuvat. Vakavimmillaan tyrä voi johtaa pysyvään selkäydinvaurioon ja koiran eutanasiaan.

Välilevyjen tyräytymiseen vaikuttaa kondrodystrofiaan liittyvän välilevyrappeuman lisäksi myös koiran rakenteeseen ja elinympäristöön liittyviä tekijöitä sekä mitä ilmeisimmin myös pienempivaikutteisia geenejä. Esimerkiksi ylipaino ja selän suhteellinen pituus ovat yhteydessä tyräriskiin (mitä pidempi selkä, sitä suurempi riski).

Välilevytyrää hoidetaan joko konservatiivisella hoidolla tai leikkaushoidolla. Konservatiivinen hoito sisältää täydellistä lepoa, tulehduskipulääkkeitä ja fysioterapiaa. Toistuvien tai jatkuvien kipujen ja halvausoireiden suositeltu hoito on leikkaus, jossa selkäydintä painava tyräytynyt välilevymateriaali poistetaan. Ennuste on useimmiten hyvä, mutta toipuminen vakavasta halvauksesta voi kestää pitkään.

Välilevytyrille alttiilla koirilla voi olla elämänsä aikana useita tyriä eri nikamaväleissä.

Mallirotuna mäyräkoira

Välilevytyrän aiheuttama puristus on koirien yleisin neurologinen selkäydinsairaus. Eläinsairaaloiden aineistoista tehdyissä tutkimuksissa merkitsevästi lisääntynyt alttius välilevytyriin on mäyräkoirien lisäksi esimerkiksi beaglella, cockerspanielilla, pekingeesillä, lhasa apsolla, pembroke welsh corgilla, ranskanbulldoggilla ja shih tzulla.

Vuonna 2020 julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan noin joka viides (18 %) mäyräkoira sairastui ja näistä joka kolmas jouduttiin lopettamaan. Kun mukaan luettiin kaikki oireilevat koirat, sairautta tavattiin joka neljännellä (26 %) mäyräkoiralla.

Välilevysairautta mainitaan usein esiintyvän eniten mäyräkoirilla. Mäyräkoiria on lukumääräisesti paljon ja niitä on myös tutkittu eniten. Agrian ruotsalaisen vakuutusyhtiöaineiston mukaan välilevyjen ja/tai selkänikamien sairauksiin liittyvä kuolleisuus on mäyräkoiria todennäköisempää basset houndilla, ranskanbulldoggilla ja saksanpaimenkoiralla (DogWellNet.com, Get a GRIHP! on Dachshunds. Mäyräkoirien päivittyvä terveysraportti). Saksanpaimenkoiralla tämä ei liity kondrodystrofiaan vaan esimerkiksi lumbosakraalistenoosiin.

Välilevyihin ja/tai selkänikamiin liittyvän sairastavuuden osalta Agrian tilastoissa kärkipaikkoja riskin osalta pitävät pekingeesi, pienoismäyräkoirat (kääpiö ja kaniini), isosveitsinpaimenkoira, ranskanbulldoggi, basset hound sekä normaalikokoinen mäyräkoira. Kuten saksanpaimenkoiralla, myös isosveitsinpaimenkoiralla kyse on muusta kuin kondrodystrofian aiheuttamasta välilevyrappeumasta.

Dna-testi ja röntgenkuvaus jalostuksessa

Välilevytyriä ehkäisevään jalostukseen on tarjolla sekä geenitesti että selkärangan röntgenkuvaus.

Röntgenkuvista etsitään kalkkeutuneita välilevyjä (Taulukko 3). Eläinlääketieteen tohtori Anu Lappalainen kertoo artikkelissaan, että röntgenkuvauksen suositeltu ikä on 24-42 kuukautta, koska kalkkeumia saattaa iän myötä kadota esimerkiksi oireettoman tyräytymisen seurauksena.

Kennelliitto antaa tällä hetkellä lausuntoja seuraaville roduille: cockerspanieli, coton de tuléar, havannankoira, pekingeesi, länsigöötanmaanpystykorva, mäyräkoirat, ranskanbulldoggi, tiibetinspanieli sekä welsh corgit.

Taulukko 3. Kennelliitossa käytössä oleva luokitus röntgenissä havaittavien kalkkeutuneiden välilevyjen lukumäärälle.

Selkärangan röntgenkuvauksella ei pystytä selvittämään varsinaisen välilevyrappeuman laajuutta, mutta 24-48 kuukauden iässä röntgenissä havaittujen kalkkeutuneiden välilevyjen lukumäärän on useassa tutkimuksessa esitetty olevan yhteydessä välilevytyräriskiin ja koiran oireiluun. Eläinneurologi Sigitas Cizinauskas kuitenkin kritisoi näitä tutkimuksia, koska osassa niistä koirien oireilua on selvitetty vain omistajakyselyin eikä tarkempaa tyrädiagnoosia ole tehty.

- Jos omistajalla on ollut tiedossa koiran kalkkeutuneiden välilevyjen lukumäärä, on tämä saattanut vaikuttaa hänen arvioihinsa koiran oireilusta, Cizinauskas toteaa.

Suomessa välilevyjen röntgenseulonta on tällä hetkellä mukana PEVISA-ohjelmassa ainoastaan ranskanbulldoggilla. Tanskassa röntgenkuvaus on ollut jalostuskäytön ehtona mäyräkoirilla. Siellä tuloksista lasketaan myös BLUP-jalostusindeksejä. BLUP-indeksi on tilastollinen arvio koiran perinnöllisestä tasosta jossakin ominaisuudessa. Sen arvioinnissa käytetään koiran oman tutkimustuloksen ohella kaikkia sukulaistuloksia, ja lisäksi huomioidaan myös ympäristötekijöitä. Koirilla, joiden BLUP-indeksi on alle sata, on yli 15-kertainen riski sairastua välilevytyrään verrattuna koiriin, joiden indeksi on vähintään 100.

Suomalaisessa yli 1500 mäyräkoiran röntgentulokseen perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin perinnöllistä edistymistä kalkkeutumien vähentämisessä vuosina 1997-2013. Edistymistä oli tapahtunut vain hieman. Syinä tähän tutkijat pitivät tutkittujen koirien alhaista lukumäärää (alle 10 % rekisteröidyistä koirista) ja heikkoa karsintaa, sillä jalostukseen käytettiin myös koiria, joilla havaittiin useita kalkkeutuneita välilevyjä.

Montaa mieltä röntgenseulonnasta

Jalostuskoirien röntgenseulonta on ainoa keino tehdä rodun sisäistä jalostusvalintaa, jos retrogeeni on rodussa hyvin yleinen tai fiksoitunut niin, ettei siitä vapaita koiria ole. On kuitenkin epäselvää, kuinka tehokkaasti tämä lähestymistapa vähentää sairausriskiä, jos koirilla kuitenkin on välilevyjen rappeutumisen aiheuttava retrogeeni ja rappeutuminen altistaa tyrille.

Tanskalaistutkijat vannovat röntgenkuvauksen nimeen. Osa tutkijoista ja asiantuntijoista, Cizinauskas mukaan lukien, taas on sillä kannalla, että retrogeenin karsiminen roduista on ainoa tie tehokkaaseen muutokseen. Heidän mukaansa jalostuksessa tulisi ensisijaisesti estää välilevytyrän ja selkäydinvaurion suurin riskitekijä: kondrodystrofisten koirien välilevyjen varhainen rappeutuminen. Käyttämällä jalostukseen koiria, joilla ei ole CFA12-retrogeeniä, voidaan rappeutuminen välttää.

Retrogeenin esiintymisen vähentäminen vähentää myös sairastuvien koirien lukumäärää

Joka tapauksessa retrogeenin esiintyvyyttä roduissa kannattaa vähentää aktiivisesti. Lähes kaikissa tutkituissa roduissa on havaittu alleelivaihtelua, jota voidaan käyttää jalostusvalinnassa; joissakin roduissa vaihtelu on tosin hyvin vähäistä. Kalifornian yliopisto Davisin (UC Davis) eläinlääketieteen laboratorio ylläpitää listaa CFA12-retrogeenin esiintymisfrekvensseistä eri koiraroduilla. Aineisto päivittyy jatkuvasti, kun koiria testataan lisää.

Koska CFA12-retrogeeni ei ole lyhytraajaista ilmiasua määrittävä geeni, ei sen karsiminen juurikaan vaikuta koirien ulkonäköön, vaikka voikin hieman pidentää raajoja.

UC Davisin tutkijoiden mukaan pitkän aikavälin jalostusstrategia saattaa vaatia heterotsygoottisten koirien jalostuskäytön sekä roturisteytyksen yhdistämisen - joissain roduissa mahdollisesti myös rotumääritelmien muutoksen. He suosittelevat CFA12-retrogeenille Taulukon 4 mukaista jalostusohjelmaa.

Roduissa, joissa retrogeeni on fiksoitunut, kuluu roturisteytystenkin kanssa kaksi sukupolvea ennen kuin retrogeenin aiheuttama välilevysairauden riski pienenee. Kun yhdistetään homotsygootti koira sellaisen koiran kanssa, jolla ei ole retrogeeniä ollenkaan, kaikki jälkeläiset ovat kondrodystrofisia retrogeenin kantajia. Jos näitä ensimmäisen polven (F1) risteytyksiä on tehty useita, voidaan niistä syntyneitä koiria yhdistää seuraavassa sukupolvessa (F2) keskenään, jolloin jälkeläisistä neljäsosalla ei ole retrogeeniä eikä sen tuomaa riskiä. Nämä F2-sukupolven koirat ovat perimältään 50 % alkuperäisrotua.

Jos taas F1-polven heterotsygootti koira yhdistetään sellaisen koiran kanssa, jolla ei ole retrogeeniä, on jälkeläisistä noin joka toinen retrogeenistä vapaa.

Takaisinristeytyksellä alkuperäiseen rotuun heti F1-sukupolven jälkeen ei saada aikaan retrogeenistä vapaita jälkeläisiä.

Taulukko 4. UC Davisin geenitutkijoiden suosittelema jalostusohjelma välilevysairaudelle altistavan CFA12-retrogeenin vähentämiseksi.

*Retrogeenin esiintymisfrekvenssi kertoo kuinka suuri osuus rodun geeneistä kyseisessä geenipaikassa (lokuksessa) on retrogeeniä. Jos esiintymisfrekvenssi on 25 %, on kyseisen lokuksen geeneistä 25 % retrogeeniä ja 75 % jotain muuta.

Röntgenseulonnalle kuitenkin mahdollisuus?

Ovatko roturisteytykset ainoa keino retrogeeniin liittyvän välilevysairauden ehkäisemiseksi, kun retrogeeniä on rodussa liikaa karsittavaksi vai voidaanko riittävää edistymistä saavuttaa myös röntgenseulonnalla? Ainakin kannattaa viimeistään nyt antaa röntgenseulonnalle aito mahdollisuus. Tämä edellyttää kaikkien niiden jalostuskoirien tutkimista, joilla on CFA12-retrogeeni, sekä riittävän tehokasta karsintaa. Jalostuksessa tulee suosia koiria, joilla havaittuja kalkkeumia on mahdollisimman vähän.

Jalostusohjelmassa tulee myös säännöllisesti seurata sairastuneiden koirien lukumäärää. Lukumäärän muutokset kertovat jalostusohjelman tehosta. Lisäksi on tärkeää kerätä tietoa siitä mitkä koirat ovat sairastuneet, jotta jalostuskoirien valinnassa voidaan huomioida myös sukulaistietoja. Sairastuneita koiria ei saa käyttää jalostukseen.

On hyvin mahdollista, ettei kalkkeumien seulonnalla saada vähennettyä sairastumisia riittävän tehokkaasti, vaan CFA12-retrogeenin karsiminen on lopulta ainoa tie tehokkaaseen muutokseen.


(Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen)



Kasvulevyjen ennenaikainen sulkeutuminen aiheuttaa raajojen taipumista

Lyhytraajaisilla koirilla esiintyy sekä etu- että takaraajojen taipumista, jonka syynä on kasvulevyjen ennenaikainen sulkeutuminen.

Kyynärluun alapään kasvulevyn ennenaikainen sulkeutuminen johtaa liian aikaiseen kyynärluun kasvun tyrehtymiseen. Tästä taas aiheutuu kyynär- ja värttinäluiden epäsynkroninen kasvu. Näin muodostuu lyhytraajaisille koirille tyypillinen, ns. valgus-asento: tassut kiertyvät ulospäin ja ranteet taipuvat sisäänpäin. Joskus värttinäluun yläpää menee osittain sijoiltaan.

Sääriluun kasvulevyn liian aikainen sulkeutuminen aiheuttaa takajalan taipumisen kintereestä sisäänpäin (ns. pes varus). Sääriluun ulkoreuna kasvaa sisäreunaa pidemmäksi aiheuttaen jalan alaosan taipumisen sääriluun ja kintereen telaluun välisestä nivelestä sisäänpäin kohti keskilinjaa. Tila kehittyy noin puolen vuoden iässä.

Pes varukseen voi liittyä myös polvilumpion sijoiltaanmeno. Lievimmillään pes varus aiheuttaa koiran länkisäärisyyden. Vakavimmillaan koiralla on liikkumisvaikeuksia.

Vakava pes varus hoidetaan kirurgisesti. Ajoissa tehdyn leikkauksen ennuste on hyvä. Hoitamattomana vakava tila johtaa kipua aiheuttavaan, invalidisoivaan nivelrikkoon.

Raajojen virheasennot aiheuttavat nivelrikkoa, joka synnyttää kroonista kipua. Virheasennoista johtuvat nivelongelmat ja -kivut ilmenevät usein selkeämmin vasta koiran ikääntyessä ja kun sairaus on edennyt pitkälle.

Kovin taipuneissa raajoissa virheasennot aiheuttavat myös raajojen hankautumista rintakehään sekä tassujen virheasentoja ja vinoa askeltamista. Vääränlaisen painonkannon myötä tassuihin voi muodostua callusta: iho paksuuntuu ja halkeilee. Tassut saattavat tulehtua. Asentovirheistä johtuvan tassutulehduksen hoito on usein haastavaa, eikä parantavaa hoitoa välttämättä ole. Jos asentovirhe voidaan korjata kirurgisesti, poistuu myös tulehduksen aiheuttaja.

Koiria, joiden tila on vaatinut leikkauksen, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei saa käyttää myöskään koiria, joilla raajojen kiertyminen ja taipuminen ovat vakava-asteisia tai aiheuttavat oireita.

Kyynärnivelessä kasvulevyjen ennenaikainen sulkeutuminen aiheuttaa inkongruenssia

Kyynärnivelessä kasvulevyjen ennenaikainen sulkeutuminen aiheuttaa nivelen osien keskinäistä yhteensopimattomuutta eli inkongruenssia. Inkongruenssista johtuen kyynärnivel ei ojennu kunnolla ja ranne on epäedullisessa asennossa. Osalle koirista kyynärpään ojennus tuottaa kipua.

Tutkimuksessa vuodelta 2016 todettiin inkongruenssin aiheuttaman kyynärnivelsairauden todennäköisyyden olevan lyhytraajaisilla koirilla 3,5-kertainen normaaliraajaisiin koiriin verrattuna.

Inkongruenssin ensimmäiset oireet ovat yleensä kipu ja ontuminen. Oireilevat koirat on usein hoidettava kirurgisesti. Leikkaus tulisi tehdä riittävän ajoissa, jolloin kyynärvarren luiden nivelpintojen porrastus voi vielä korjaantua.

Inkongruenssilla röntgenseulontamenetelmä

Kennelliitossa annetaan tällä hetkellä röntgentutkimukseen perustuvia inkongruenssilausuntoja (Taulukko 5) seuraaville roduille: alppienajokoira, kaikki bassetit paitsi basset hound ja grand basset griffon vendeen, cairnterrieri, ceskyterrieri, coton de tuléar, dandiedinmontinterrieri, dreeveri, glen of imaalinterreri, havannankoira, kiinanpalatsikoira, lhasa apso, länsigöötanmaanpystykorva, lancashirenkarjakoira, maltankoira, mäyräkoirat, norfolkinterrieri, norwichinterrieri, sealyhaminterrieri, shih tzu, skyenterrieri, skotlanninterrieri, tiibetinspanieli, valkoinen länsiylämaanterrieri sekä welsh corgit.

Vaikea (INC3) ja kohtalainen (INC2) inkongruenssi on selvästi epänormaalia ja altistaa kyynärnivelen nivelrikolle. Nämä koirat tulisi jättää pois jalostuksesta. Lievät inkongruenssitapaukset (INC1) olisi hyvä yhdistää normaalituloksen (INC0) saaneiden koirien kanssa. Kaikissa roduissa tämä ei ole mahdollista, ja tervenivelisten jalostuskoirien puutteessa käytetään jalostukseen myös koiria, joilla on kohtalainen inkongruenssi. 


Klikkaa kuvaa ja tutustu kurssiin tarkemmin!


Taulukko 5. Kennelliitossa käytössä oleva inkongruenssiasteikko, joka perustuu olkakyynärluunivelen nivelraon leveimmän kohdan mittaamiseen ja luupiikkien esiintymiseen. 

Rakenne kuntoon jalostuksen avulla

Raajojen kiertymistä ja taipumista sekä kyynärnivelen inkongruenssia voidaan vähentää suosimalla jalostuksessa koiria, joilla etu- ja takaraajojen rakenne sekä liikkeet ovat normaalit. Runsasturkkisilla roduilla rakenteen arvostelu voi olla haastavaa, koska etujalkojen rakenne ei näy turkin alta. Myös trimmaus voi peittää näkyvistä asentovirheet ja jalkojen käyryyden.

Katri Ollila kiinnittää eläinlääketieteen kirjallisuuskatsauksessaan huomiota joidenkin lyhytraajaisten koirarotujen rotumääritelmiin. Niissä luonnehditaan toivottuina ominaisuuksia, joita edellä on lueteltu kyynärnivelen kasvuhäiriöstä johtuviksi, kipua aiheuttaviksi oireiksi. Esimerkiksi eturaajojen liikkeet "matalat" tai "ei liioitellun korkeat" ovat yhteneväiset tutkimuksissa kuvailtujen inkongruenssioireiden kanssa: koirien eturaajojen liikkeet ovat matalat, koska raajan koukistus ja ojennus tuotetaan pelkästään olkapäästä. Inkongruenssi näkyy nimenomaan koiran eturaajojen liikkeessä: liike on melova, kun koira heilauttaa eturaajat ulkokautta eteen.

Rotumääritelmissä toivotaan osalle lyhytraajaisista roduista myös seuraavia kasvulevyjen ennenaikaiseen sulkeutumiseen liittyviä ominaisuuksia:

  • eturaajat "käyrät" tai "hieman kaarevat",
  • kyynärvarret "edestä katsottuna yläosastaan hieman kaarevat" tai "hieman kaareutuneet"
  • etutassut "hieman ulospäin kääntyneet" tai "hieman ulkokierteiset".

Rotumääritelmiä sekä niiden tulkintoja tulisi tarkastella erittäin kriittisesti, jotta jalostuksen tavoitteena ei ole sairaalloisia piirteitä.



Pääasialliset lähteet (täydellinen lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta)

Asiantuntijaeläinlääkäreiden haastattelut: Sigitas Cizinauskas, Juha Kallio, Anu Lappalainen, Kirsti Schildt

Batcher ym. 2019. Phenotypic effects of FGF4 retrogenes on intervertebral disc disease in dogs. Genes 10:435. doi: 10.3390/genes10060435

Koskinen 2016. Kyynärnivelen inkongruenssin arvioiminen röntgenkuvista sekä esiintyvyys kondrodystrofisilla koiraroduilla. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, Helsingin yliopisto.

Lappalainen: Kyynärnivelen inkongruenssi. Viitattu 10.4.2022.

Lappalainen: Selkänikamien välilevyjen rappeutuminen ja välilevykalkkeutumat. Viitattu 10.4.2022.

Ollila 2015. Kondrodystrofisten koirarotujen kyynärvarren ja -nivelen kasvuhäiriö - kirjallisuuskatsaus. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, Helsingin yliopisto.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 3/2022.