Heinäkuussa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin koirarotujen sairaustaakan vaikutusta rodun keskimääräiseen elinikään sekä verrattiin puhdasrotuisten, monirotuisten ja risteytyskoirien elinikää. Pisimpään elivät monirotuiset koirat. Rotukoirien elinvoimaisuutta ja pitkäikäisyyttä voidaan parantaa väljentämällä nykyistä rotukäsitettä.

Kuva: Kathy Reed / Pixabay

Monirotuiset koirat elävät pisimpään mutta jotkut rodut vielä niitäkin pidempään

Fernando ja Andreia Matan (2023) tutkimuksessa käytettiin brittiläistä VetCompass-eläinlääkäriaineistoa. Mukana oli kaikkiaan 886 eläinlääkäriasemaa. Aineistossa oli yhteensä 30 470 koiraa.

Kennelliittojen tunnustamat koirarodut katsottiin puhdasrotuisiksi. Risteytyksiksi luokiteltiin koirat, joilla korkeintaan toinen vanhemmista oli puhdasrotuinen. Koirat, joiden esivanhemmat eivät kuuluneet mihinkään tunnustettuun rotuun, luokiteltiin monirotuisiksi.

Aineiston koirista 24 102 oli puhdasrotuisia, 3 962 risteytyskoiria ja 2 406 monirotuisia.

Monirotuisten keskimääräinen elinikä oli korkein (12,8 vuotta), seuraavana tulivat risteytyskoirat (11,2 vuotta). Rotukoirien keskimääräinen elinikä oli 11,1 vuotta.

Koirien elinikään on aiemmin todettu vaikuttavan muun muassa rotu ja rotupuhtaus, paino sekä onko koira steriloitu tai kastroitu. Monirotuiset koirat elävät pääasiassa pisimpään, mutta jotkut rodut elävät vielä niitäkin pidempään. Vuonna 2003 julkaistussa tanskalaistutkimuksessa (Proschowsky ym.) tällaisia rotuja olivat ainakin shetlanninlammaskoira, villakoira ja mäyräkoira. Vakuutusyhtiö Agrian ruotsalaisessa aineistossa monirotuisia pidempään ovat eläneet ainakin pohjanpystykorva, siperianhusky ja havannankoira.

Rotujen sairaustaakka yhteydessä elinikään

Asher ym. (2009) ja Summers ym. (2010) kehittivät koirien perinnöllisille sairauksille ja vioille vakavuusasteluokituksen (Generic Illness Severity Index for Dogs, GISID), joka perustuu samankaltaiseen ihmislääketieteessä käytettyyn menetelmään. Luokittelussa otetaan huomioon sairauden ennuste, hoito, mahdollisten komplikaatioiden todennäköisyys, vaikutus koiran elämänlaatuun, oireiden voimakkuus, sairauden kesto sekä sairauden yleisyys rodussa.

Tähän vakavuusasteluokitukseen sekä rotutyypillisten sairauksien lukumäärään perustuen Asher ja Summers esittivät myös eräänlaisen sairaustaakkaa kuvaavan indeksin brittien 50 yleisimmälle rodulle.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tällä indeksillä havaittiin olevan yhteys rodun keskimääräiseen elinikään: mitä korkeampi indeksi ja siten suurempi sairaustaakka, sitä lyhyempi keskimääräinen elinikä. Kun sairausindeksin vaikutus huomioitiin analyysissä, korkein elinikä oli tutkituista roduista bordeauxindoggilla, whippetillä, rhodesiankoiralla, staffordshirenbullterrierillä ja yorkshirenterrierillä. Lyhin keskimääräinen elinikä oli englanninbulldoggilla, rottweilerilla, weimarinseisojalla, bokserilla ja dobermannilla.

Sukusiittoisuus laskee elinikää ja lisää sairastavuutta

Suurin osa koiraroduista on suljettuja populaatioita eli niihin ei tule geenejä ulkopuolelta. Rotuja perustettaessa niiden toivotut ominaisuudet on vakiinnutettu tiukalla valinnalla ja sukusiitoksella. Siksi useimmissa koiraroduissa on vain kymmenien yksilöiden geenejä.

Tällä geneettisellä pullonkaulalla on myös ei-toivottuja seurauksia, sillä jokainen yksilö kantaa myös geenejä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti hyvinvointiin, elinvoimaan ja elinikään. Useimmat näistä geeneistä ovat väistyviä ja tulevat siten esiin vain ollessaan kaksinkertaisessa, homotsygootissa muodossa. Mitä harvempien yksilöiden geenejä rodussa on, sitä enemmän siinä on myös homotsygotiaa ja samalla myös suurempi todennäköisyys haitallisten geenien esiintuloon.

Miten eroon sukusiittoisuudesta?

Viimeisimmässä International Dog Health Workshopissa Windsorissa vuonna 2019 käytiin mielenkiintoista ja hedelmällistä keskustelua rodun käsitteestä ja sen vaikutuksesta koirien terveyteen ja hyvinvointiin (Pegram ym. 2020).

Windsorin kokouksessa todettiin, että rodun käsite on moniulotteinen ja monimutkainen. Se muuttuu koko ajan ja on ihmisten oikkujen, asenteiden ja uskomusten alainen.

Koirien jalostustavoitteet muuttuvat jatkuvasti. Kulloisillakin muotivirtauksilla on merkittäviä vaikutuksia paitsi koirien ulkonäköön, myös käyttäytymiseen.

Ulkomuodon jalostustavoitteiden muutokset ovat usein seurausta siitä mitä näyttelykehissä suositaan. Muutokset voivat joskus johtaa liioitteluun sekä liioitelluista piirteistä johtuviin terveysongelmiin, muissakin kuin yleisesti puhututtavissa roduissa. Näin on käynyt muun muassa rottweilerilla, jonka kehityksestä kokousosallistujat saivat informatiivisen esityksen Peter Friedrichiltä. Friedrich on Saksan kennelliiton puheenjohtaja sekä International Partnership For Dogsin hallituksen jäsen ja kasvattanut itsekin rottweilereita.

Kokouksessa oltiin yhtä mieltä siitä, että rodun nykyinen määritelmä ja sääntely suljettuine rotukirjoineen ei ole sopusoinnussa rotujen kestävän tulevaisuuden kanssa. Terveysongelmien lisääntyminen ja genomiikan kehitys pakottavat arvioimaan tilannetta uudelleen. Rodun käsite muuttuu, kun tutkimukset kertovat rotujen sekoittumisesta toisiinsa sekä niiden luomisesta eri rotuja risteyttämällä.

Rotujen geeniperimä kehittyy joka tapauksessa – ja siihen kannattaa aktiivisesti vaikuttaa

Yksi Windsorin kokouksen johtopäätös oli, että rotujen geeniperimä kehittyy joka tapauksessa, halusimme tai emme (Pegram ym. 2020). Tämä kehitys voi olla myönteistä tai kielteistä. Kokouksessa toivottiin, että rotuja voitaisiin kehittää nykyistä joustavammin, niin, että kehityksen painopiste olisi koirien terveydessä.

Kokouksen loppupäätelmissä ehdotetaan rotukirjojen avaamista hallitusti sekä roturisteytysohjelmia, jos rodun tilannetta ei voida parantaa rodun sisällä tapahtuvalla jalostuksella (Taulukko 1).

Kennelliittojen kattojärjestön FCI:n luetteloa rotujen ja rotumuunnosten välisistä risteytyksistä pidettiin hyvänä lähtökohtana. Osallistujat toivoivat, että FCI laajentaisi luetteloa ja antaisi kansallisille kennelliitoille luvan avoimempiin rekistereihin. FCI:ltä toivottiin myös ohjeistusta siitä, miten kennelliitot ja rotuyhdistykset voisivat käytännössä edetä rotumuunnosten ja rotujen välisissä risteytyksissä.

Kokouksen loppupäätelmissä ehdotettiin myös, että kennelliitot rekisteröisivät rotukoirarekisterien ulkopuolella myös muita kuin rotukoiria ja dokumentoisivat näiden terveys- ja käyttäytymistuloksia. Näin mahdollisista rotuun otettavista koirista voisi ajan myötä olla saatavilla myös sukulaistuloksia jalostuspäätösten tueksi. 

Taulukko 1. Viimeisimmässä International Dog Health Workshopissa (2019) ehdotetut toimenpiteet rotujen kestävään kehitykseen (Pegram ym. 2020).

Suomen Kennelliitto toimii aktiivisesti laajempien jalostuspohjien puolesta

Suomessa rotukirjat voidaan avata varsinkin roduissa, joissa ne ovat auki myös rodun kotimaassa. Tällä hetkellä rekisteröimättömien koirien rotuunotto on tietyin ehdoin mahdollista 11 rodussa.

Suomessa on tehty myös joitakin roturisteytyksiä, mutta kunnolla kaasua painettiin näiden osalta kesäkuussa, Kennelliiton tiedotettua päätöksestä perustaa erillinen rekisteri roturisteytyksille. Samassa tiedotteessaan Kennelliitto kertoi hyväksyneensä cavalier kingcharlesinspanieleille ja ranskanbulldoggeille roturisteytysprojektit.

Uuden risteytysrekisterin tarkoitus on mahdollistaa nykyistä enemmän risteytyksiä sekä luoda uusille geeneille väylä rodun jalostuspohjaan. Uusi rekisteri on FCI:n ulkopuolinen rekisteri. Tämä mahdollistaa risteytykset roduissa, joissa niitä ei tehdä muualla.

Vastaisuudessa roturisteytyksen ensimmäisen sukupolven jälkeläiset rekisteröidään aina roturisteytysrekisteriin. Seuraavissa sukupolvissa koiria tai pentueita voidaan anomuksesta siirtää Kennelliiton ER-rekisteriin. ER on FCI:n alainen rekisteri koirille, jotka eivät täytä varsinaisen rotukoirarekisterin (FI) ehtoja.

ER-rekisteriin siirto tarkoittaa, että näitä koiria voidaan käyttää myös jalostukseen rotuaan parantamaan.

Viidennestä sukupolvesta lähtien jälkeläiset rekisteröidään suoraan rotukoirarekisteriin.

Lisää aiheesta Kennelliiton sivuilla >>.

Lähteet

Asher ym. 2009. Inherited defects in pedigree dogs. Part 1: Disorders related to breed standards. The Veterinary Journal 182(3):402-411.

Mata ja Mata 2023. Investigating the relationship between inbreeding and life expectancy in dogs: mongrels live longer than pure breeds. PeerJ 11:e15718.

Pegram ym. 2020. Moving from information and collaboration to action: report from the 4th International Dog Health Workshop, Windsor in May 2019. Canine Genet Epidemiol 7, 4.

Proschowsky ym. 2003. Mortality of purebred and mixed-breed dogs in Denmark. Prev. Vet. Med. 58(1–2): 63-74.

Summers ym. 2010. Inherited defects in pedigree dogs. Part 2: disorders that are not related to breed standards. The Veterinary Journal 183(1):39-45.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Koiramme-lehdessä 9/2023.