Koiran rakenteen yhteys terveyteen

Aiemmin käsitellyn lyhytkuonoisuuden lisäksi on muitakin rakennepiirteitä, jotka altistavat koiran erilaisille terveysongelmille. Tässä artikkelissa käsitellään niistä yleisimpiä.

Selkälinja ja takaraajojen kulmaukset

Yksi tunnetuimmista rakenteen liioitteluista on varsinkin näyttelylinjan saksanpaimenkoirille kehittynyt voimakkaasti laskeva selkälinja. Selkä on siis liioitellun viisto ja takakulmaukset hyvin niukat. 

Nämä ominaisuudet vaikuttavat haitallisesti koiran seisoma-asentoon, lisäävät takaraajojen liikkeiden epäsymmetriaa ja vähentävät takaraajojen voimaa. 

Brittitutkimuksessa havaittiin, että rodun kaksi yleisintä kuolinsyytä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä kyvyttömyys seistä.

Salme Mujusen kirjassa Koiran rakenne - Laaja oppimäärä käydään läpi koiran rakennetta havainnollisten kuvaesimerkkien kera. Alla näet kirjan esimerkin takakulmausten ääripäistä: 180 astetta (suora takajalka) ja 90 astetta (äärimmäisen kulmautuneet takajalat). Normaalirakenteisen koiran takakulmaukset (oikealla alhaalla) ovat suunnilleen näiden puolessa välissä eli 135 astetta.

Alla olevissa kolmessa kuvassa koirien selkälinjat ja takakulmaukset eroavat toisistaan suuresti. 

Horandin ja Rolandin kuvat ovat rodun perustajan Max von Stephanitzin vuonna 1921 julkaisemasta kirjasta 'Der Deutsche Schäferhund in Wort und Bild'.

Voimakkaasti laskeva selkälinja

Saksanpaimenkoiran viisto selän rakenne lisää riskiä välimuotoiseen lanne-ristinikamaan (LTV). LTV on synnynnäinen selkärangan poikkeavuus, joka muuttaa lanne-ristinikaman rakennetta ja biomekaniikkaa. Sekä rakenteen että biomekaniikan muuttuminen altistavat terveysongelmille.

LTV:n on todettu edistävän cauda equina -oireyhtymän ja degeneratiivisen selkäydinkanavan ahtauman kehittymistä. Cauda equina -oireyhtymä (CES) on kokoelma neurologisia oireita, jotka johtuvat hermosäikeiden ja/tai niiden verenkierron puristumisesta kasaan. Tila aiheuttaa kipua ja halvausoireita.

LTV myös aikaistaa neurologisten oireiden alkamisikää. Koirilla, joilla on LTV, on jopa kahdeksan kertaa suurempi todennäköisyys kehittää CES, ja oireet ilmenevät usein 1–2 vuotta aikaisemmin kuin koirilla, joilla ei ole LTV:tä.

Biomekaniikan muutokset voivat aiheuttaa lanne-ristialueelle epänormaalia rasitusta, mikä lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Epäsymmetrinen LTV voi aiheuttaa lantion kiertymistä ja oikean ja vasemman SI-nivelen eriparisuutta, mikä altistaa lonkkanivelen kasvuhäiriölle ja pahentaa selkäydinongelmia. 

SI-nivel yhdistää selkärangan lantioon. Sillä on tärkeä rooli kuormituksen jakamisessa lantion alueen ja takaraajojen välillä sekä painon tasaisessa jakautumisessa takaraajoihin.

LTV on saksanpaimenkoirilla yleinen; raportoitu esiintyvyys vaihtelee 14 prosentista yli 40 prosenttiin.

Lue lisää LTV:stä ja cauda equinasta täältä >>.

Suora takajalka

Kuten Salme yllä olevassa kuvassa hyvin havainnollisti, takakulmaukset voivat olla myös toisessa ääripäässä, jolloin kulma on liian suuri ja takapolvi sivusta katsottuna liian suora. Pahimmillaan sääriluu ja reisiluu voivat olla lähes yhdensuuntaiset, mikä rasittaa eturistisidettä ja altistaa sen vaurioille.

Syvä rinta

Koiran rintakehän muoto vaikuttaa siihen, kuinka herkästi se sairastuu mahalaukun kiertymään eli torsioon. Syvä ja kapea rinta mahdollistaa vatsalaukun liiallisen venymisen ja kiertymisen – hengenvaarallisen tilan, jossa osa koirista kuolee ennen kuin ehtii eläinlääkäriin.

Vaikka leikkaus pelastaa valtaosan, hoidon hinta ja huono ennuste johtavat usein eutanasiaan. Suurilla syvärintaisilla roduilla, kuten tanskandogeilla ja saksanpaimenkoirilla, riski on suurin.

Ennaltaehkäisevä gastropeksia, jossa mahalaukku kiinnitetään vatsan seinämään, voi auttaa, mutta jalostus, joka suosii syviä rintakehiä, ylläpitää tätä riskiä turhaan.

Tassujen rakenne ja muoto

Tassujen ja raajojen rakenteelliset ongelmat voivat altistaa tassutulehdukselle eli pododermatiitille. 

Tassutulehduksessa niin varpaiden välinen iho kuin anturat, kynsivallit ja kynnetkin voivat sairastua. Taustalla voi olla lukuisia iho- tai yleissairauksia, mutta tavallisimmin tassutulehduksen aiheuttajana on atooppinen ihottuma ja/tai rakenneongelmat.

Valeanturat ja furunkuloosi

(Lähde: Kirsti Schildt koiranjalostusselvityksessä 2023)

Erityisesti raskasrakenteisilla ja ylipainoisilla koirilla, sekä koirilla, joilla on leveä tassumalli, nähdään painonkannon siirtymistä anturoilta osittain karvaiselle iholle. Karvainen iho ei ole tehty kestämään tällaista rasitusta, ja alkaa paksuuntumaan ja muistuttamaan anturaa. Paksuuntunutta karvatupellista ihoa anturan vieressä kutsutaan valeanturaksi.

Valeanturoiden karvatupet jatkavat toimintaansa ja tuottavat karvaa, ihosoluja, talia ja hikeä. Karvatupen sisältö ei pääse ulos, sillä aukko on ahtautunut paksuuntuneen pinnan vuoksi. Karvatuppi pullistuu ja saattaa rikkoontua ihon sisällä. Verinahkaan päästessään karvatupen sisältö aiheuttaa ihon sisään voimakkaan vierasainereaktion ja inflammaation. Inflammaatio on elimistön tulehdustila, johon ei välttämättä liity elimistöön päässeitä taudinaiheuttajia kuten viruksia tai bakteereja. Tämä näkyy ensin pattina tai rakkulana, ja puhjettuaan fistelinä. Tulehtunutta ja rikkoutunutta karvatuppea nimitetään furunkkeliksi. Furunkkeleita voi esiintyä missä tahansa karvaisella iholla.

Furunkuloosilla tarkoitetaan puhekielessä yleensä tulehdusta, joka esiintyy varvasväleissä. Muodostuva voimakas inflammaatio ei pääse purkautumaan paksuuntuneen valeanturan kautta, vaan kulkeutuu toiseen suuntaan eli varvasväliin. Varvasvälien furunkuloosi on siis seurausta tassunpohjien ihon ongelmasta.

Asentovirheistä johtuvan tassutulehduksen hoito on usein haastavaa, eikä parantavaa hoitoa välttämättä ole. Jos asentovirhe voidaan korjata kirurgisesti, poistuu myös tulehduksen aiheuttaja.

Myös pienikokoisilla koirilla tavataan valeanturoita ja furunkuloosia. Niilläkin leveä tassumalli altistaa sairaudelle. Myös lyhytraajaisuuteen liittyy rakennevirheitä, jotka altistavat tassutulehduksille.

Raajojen rakennevirheisiin, tassujen malliin sekä tassujen iho-ongelmien esiintyvyyteen onkin tärkeä kiinnittää jalostuksessa huomiota.

Lue lisää furunkuloosista, tassutulehduksista ja valeanturoista ja tutustu havainnollisiin kuviin Aures iho- ja korvaeläinlääkärien sivuilla >>.

Lyhyet raajat

Koirien lyhytraajaisuus johtuu kahdesta erillisestä, ruston kasvua häiritsevästä mutaatiosta. Kasvuhäiriön myötä raajoista tulee paitsi lyhyet, usein myös käyrät ja ulkokierteiset. Kyynärnivelen nivelpinnat voivat muodostua epäyhtenäisiksi (inkongruenssi) ja värttinäluu mennä osittain sijoiltaan. Takajalan taipumiseen voi liittyä polvilumpion sijoiltaanmenoa.

Raajojen rakenteen muutokset muuttavat sitä, miten koira käyttää raajojaan. Muutokset voivat aiheuttaa mekaanista rasitusta luissa, nivelissä, nivelsiteissä, jänteissä ja lihaksissa.  

Kiertyneet raajat aiheuttavat koiran painon epänormaalin jakautumisen nivelpinnoille. Tämä kuluttaa niveliä ja aiheuttaa nivelrikkoa. Muuttunut askellus voi myös aiheuttaa koiran kynsien kulumisen jatkuvasti verille.

Joissain roduissa etujalkojen käyryys on kirjattu rotumääritelmään, vaikka se voi jo varhain johtaa nivelongelmiin ja kipuun. 

Jos raajojen virheasennot muuttavat myös tassun asentoa, tassujen iho ja pehmytkudokset voivat kulua. Virheasentojen ja vääränlaisen painonkannon myötä tassuihin voi muodostua callusta: iho paksuuntuu ja halkeilee. Tassut saattavat tulehtua (ks. edellinen Tassujen rakenne ja muoto -kohta). Hyvin lyhyissä ja vääntyneissä raajoissa virheasennot aiheuttavat myös raajojen hankautumista rintakehään (Kirsti Schildt, suullinen tiedonanto).

Toinen raajoja lyhentävistä mutaatioista altistaa myös välilevytyrille. Koiran selkä voi kipeytyä äkillisesti, ja koira voi myös halvaantua. Joissain roduissa lähes kaikki yksilöt kantavat tätä mutaatiota, jolloin roturisteytykset ovat ainoa nopea keino vähentää riskiä.

Lisätietoa lyhytraajaisuutta aiheuttavista mutaatioista täällä >>.

Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään ulkomuodon vaikutusta koiran terveyteen. Pääset pääartikkeliin tästä >>.