Lähes kaikilla lyhytkuonoisilla koiraroduilla hengitysvaikeuksia

Lyhytkuonoisten rotujen hengitystieooireyhtymä eli BOAS on tuttu ongelma englanninbulldoggeille, ranskanbulddoggeille ja mopseille, mutta miten muut lyhytkuonoiset rodut voivat? Cambridgen yliopiston juuri julkaistu tutkimus antaa tähän kysymykseen kattavan vastauksen, ja tulokset ovat pysäyttäviä. Hengitysvaikeuksia esiintyy yksilötasolla lähes jokaisessa tutkitussa lyhytkuonoisessa rodussa – mutta rotujen ja yksilöiden välillä on suuria eroja.

Tutkimus laajensi katseen 14 rotuun

Tähän asti BOAS-tutkimus on keskittynyt lähes yksinomaan kolmeen rotuun. Nyt Fran Tomlinson kollegoineen arvioi 898 koiraa 14 eri rodusta Englannissa. Mukana olivat apinapinseri, bostoninterrieri, bokseri, cavalier kingcharlesinspanieli, chihuahua, bordeauxindoggi, brysselingriffoni, japanese chin, kingcharlesinspanieli, maltankoira, kiinanpalatsikoira eli pekingeesi, pomeranian, shih tzu ja staffordshirenbullterrieri.

Koirien hengitys arvioitiin käyttäen vakiintunutta hengityksen toiminnallista luokittelua (Respiratory Function Grading, RFG), jossa koirat luokitellaan asteikolla 0–3. Asteet 2 ja 3 tarkoittavat kliinisesti merkittävää sairautta.

Koko tutkimusaineistossa kolme tekijää oli tilastollisesti merkittävästi yhteydessä BOAS-riskiin:

  • Ylipaino. Ylipaino altistaa hengitysongelmille merkittävästi. Tämä on tekijä, johon koiranomistajat ja kasvattajat voivat suoraan vaikuttaa.
  • Sierainten ahtaus. Ahtaat sieraimet vaikeuttavat ilman kulkua nenän läpi ja kuormittavat koko hengityselimistöä.
  • Lyhyt kuono. Erittäin lyhyt kuono suhteessa pään kokoon lisäsi riskiä. Mitä lyhyempi kuono, sitä suurempi riski.

Lähes jokaisella rodulla hengitysongelmia

Käytännössä jokaisesta tutkitusta rodusta löytyi jonkinasteisia hengityspoikkeavuuksia. Ainoastaan maltankoirilla ja pomeranianeilla ei todettu yhtään kliinisesti merkittävää BOAS-tapausta (BOAS-aste 2 tai 3). Näillä roduilla kuonon suhteellinen pituus oli yhdessä staffordshirenbullterrierin kanssa tutkituista roduista suurin.

Maltankoirista löytyi yksi koira, jolla BOAS-aste oli nollan sijaan 1, ja sillä oli selvästi lyhyempi kuono kuin muilla rotunsa edustajilla (0,26 vs. 0,40).

Eniten sairaita yksilöitä oli pekingeeseissä ja japanese chineissä. Pekingeeseistä vain 11 % ja japanese chineistä vain 17 % sai täysin terveen luokituksen (aste 0) – eli valtaosalla näistä koirista oli havaittavia hengitysvaikeuksia.

Rodut jaoteltuina korkean, kohtalaisen ja lievän BOAS-riskin mukaan.
(A) BOAS 0 -koirien kuonon pituus verrattuna BOAS 1–3 -koiriin. Tilastollisesti merkitsevät tulokset on merkitty *:lla.
(B) Kuonon pituus suhteessa BOAS 0 -koirien osuuteen.
Virhepalkit osoittavat keskihajonnan.

Kingcharlesinspanieleista “vain” joka viidennellä ongelmia

Kaikilla lyhytkuonoisilla roduilla tilanne ei hengityksen osalta ollut yhtä paha kuin niiden rakenne olisi antanut olettaa. Kingcharlesinspanieleilla BOAS-tapauksia oli odotettua vähemmän, huolimatta rodun kuulumisesta äärimmäisimpien lyhytkuonoisten rotujen joukkoon. Silti tässäkin rodussa joka viidennellä koiralla (20 %) oli kliinisiä oireita (BOAS-aste 2).

Pään muodon lisäksi myös muut tekijät, kuten hengitysteiden anatomia ja pehmytkudosten rakenne, vaikuttavat siihen, kehittyykö koiralle BOAS vai ei.

Lyhyt kuono altistaa monelle hyvinvointihaitalle

On hyvä muistaa, että hengitys ei ole ainut tekijä, joka vaarantuu kuonon lyhentyessä. Lyhyt kuono ja kallo altistavat myös esimerkiksi hampaiston, silmien ja ihon ongelmille sekä lisäävät riskiä neurologisiin sairauksiin ja lisääntymisvaikeuksiin. Lisätietoa näistä terveysongelmista saat tästä artikkelista.



Liity mukaan keskusteluun ja uusimman tiedon lähteelle – klikkaa kuvaa ja lue lisää!


Lähde

Tomlinson F, Liu N-C, Sargan DR, Ladlow JF (2026) A cross-sectional study into the prevalence and conformational risk factors of BOAS across fourteen brachycephalic dog breeds. PLoS One 21(2): e0340604. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0340604

Artikkelia päivitetty 21.2.2026: lisätty ingressiin lause ‘Hengitysvaikeuksia esiintyy yksilötasolla lähes jokaisessa tutkitussa lyhytkuonoisessa rodussa – mutta rotujen ja yksilöiden välillä on suuria eroja.’ jotta asia selviää heti artikkelin alussa.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *