Välittömät takaisinristeytykset laimentavat roturisteytysten hyödyn nopeasti

Risteytys on tervehdyttävä ratkaisu vahvasti sukusiittoisille koiraroduille. Hollantilaisten tutkijoiden tietokonesimulaatio kuitenkin osoittaa, ettei yksittäisten risteytyspentueiden avulla vielä pötkitä kovinkaan pitkälle – ei oikeastaan juuri minnekään. Risteytyksen vaikutus perinnöllisen monimuotoisuuden lisääjänä on lyhytaikainen, ellei sitä tehdä laajamittaisesti tai toisteta säännöllisesti.

Sukusiittoisuus on ongelma monissa koirakannoissa. Kun rodun geneettinen koko on pieni ja samat yksilöt toistuvat sukutauluissa, sukusiitosaste kasvaa väistämättä sukupolvesta toiseen mentäessä. Tämä johtaa perinnöllisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja sukusiitoslaantumaan: hedelmällisyys heikkenee, elinikä lyhenee ja sairaudet yleistyvät.

Roturisteytys eli rodun ulkopuolisten yksilöiden käyttö jalostuksessa on ratkaisu tilanteeseen, mutta vain, jos risteytysohjelma on tarpeeksi tehokas. Nykyiset rotukoirien risteytyssäännöt hävittävät risteytyksen hyödyn nopeasti, koska sääntöjen mukaan risteytyspentuja saa käyttää jalostukseen ainoastaan alkuperäisen rodun yksilöiden kanssa. Tätä nimitetään takaisinristeytykseksi.

Hollantilaistutkijoiden simulaatio paljastaa tehottomuuden

Wageningenin yliopiston tutkijat simuloivat erilaisia risteytysskenaarioita käyttäen mallina vahvasti sukusiittoista rotua, saarloosinsusikoiraa.