Koiran kallon muodon yhteys terveyteen

Koirien kallon muoto vaihtelee suuresti. Yhdessä ääripäässä ovat pitkäkalloiset eli dolikokefaaliset koirat, kuten vinttikoirat, ja toisessa ääripäässä lyhytkalloiset eli brakykefaaliset koirat, kuten mopsit ja englanninbulldoggit. Näiden ääripäiden välillä ovat esimerkiksi labradorinnoutajat, joiden kallo on keskipituinen eli mesokefaalinen.

Kumpaankin kallon muodon ääripäähän liittyy terveysongelmia, mutta eniten ongelmille altistaa hyvin lyhyt kallo ja sen mukana tuleva lyhyt tai olematon kuono.

Lyhytkalloisuus altistaa koiran monille vakaville terveysongelmille

Lyhytkuonoiset eli brakykefaaliset koirat viehättävät monia – niiden suuret silmät, pyöreät päät ja ilmeikkäät kasvot muistuttavat ihmistä. Nämä ulkonäköpiirteet aiheutuvat kuitenkin rakenteellisista poikkeavuuksista, jotka altistavat monenlaisille kroonisille vaivoille. Vaivat vaativat usein jatkuvaa hoitoa. Lisäksi ne heikentävät merkittävästi koiran elämänlaatua sekä lyhentävät elinikää.

Hengitystieoireyhtymä – hengitysvaikeuksia, kuumenemista, ruoansulatus- ja uniongelmia

Yksi tunnetuimmista lyhytkalloisten koirien ongelmista on BOAS eli brakykefaalinen ylähengitystieoireyhtymä. Lyhentynyt kallo ja kuono eivät tarkoita, että kaikki pään rakenteet olisivat pienentyneet samassa suhteessa. Tämä aiheuttaa ylähengitysteiden ahtautumista, mikä johtaa hengitysvaikeuksiin, lämmönsäätelyn häiriöihin ja ruoansulatusvaivoihin – ja sitä kautta myös uneen ja liikkumiskykyyn.

Hengityskyky ja rasituksensieto

Liioitellun lyhyt kallon muoto on vahvasti yhteydessä erilaisiin hengitysteiden rakenteellisiin ongelmiin. Näitä ovat muun muassa:

• ahtaat ja kiinnipuristuneet sieraimet
• liian pitkä, paksuuntunut pehmeä kitalaki – esim. saksanpaimenkoiran ja englanninbulldoggin kitalaen paksuudessa ero on jopa viisinkertainen
• poikkeavan muotoinen kurkunpää
• suurentuneet nielurisat
• alikehittynyt henkitorvi ja keuhkoputket

Pehmytkudokset, kuten kieli, pehmeä kitalaki ja nielurisat, eivät pienene samassa suhteessa kuin luusto, vaan jäävät suhteettoman suuriksi. Ne vievät liikaa tilaa ylähengitysteistä ja osittain tukkivat ne. Myös nenäkuorikot voivat olla lyhentyneeseen nenäonteloon nähden liian suuret, mikä ahtauttaa nenänielua entisestään.

Lyhytkalloisilla koirilla henkitorvi on usein läpimitaltaan normaalia ohuempi. Tämä tekee hengittämisestä entistä vaikeampaa ja aiheuttaa lisäriskejä esimerkiksi nukutuksen yhteydessä. Ahtaamman henkitorven läpi kulkeva ilma saa aikaan normaalia suurempaa painetta hengitysteiden seinämiin, mikä näkyy koiran hengittäessä rajuina edestakaisina liikkeinä nielussa, henkitorvessa ja rintakehässä.

Nykykäsityksen mukaan nenän läheisyydessä sijaitsevat ahtaumat vaikuttavat koiran hengitykseen enemmän kuin kauempana hengitysteissä sijaitsevat ahtaumat. 

BOAS yleensä pahenee iän myötä. Lisääntynyt ilmanvastus rasittaa ja vaurioittaa kudoksia ja aiheuttaa niiden paksuuntumista. Jatkuva rasitus voi johtaa vakaviin ongelmiin, kuten henkitorven painumiseen kasaan sekä kurkunpään tulehdukseen ja romahtamiseen.

Heikentyneen rasituksensietokyvyn vuoksi jo pieni innostuminen tai liikunta voivat aiheuttaa koiralle hengitysvaikeuksia. Oireita voivat laukaista niin leikkiminen kuin stressikin. Hengitysvaikeudet pahenevat erityisesti lämpimässä säässä ja fyysisen rasituksen aikana. Pahimmillaan hengitysvaikeuskohtaus voi johtaa kuolemaan.

Lämmönsäätely häiriintyy

Koirien tärkein lämmönsäätelymekanismi on nenäontelon poimuinen limakalvo. Pitkäkuonoisella koiralla sen pinta-ala voi olla yhtä suuri kuin koko koiran kehon pinta-ala. Nenän limakalvon verenkierto on yhteydessä myös aivoihin ja auttaa viilentämään myös niitä. Lyhyt kuono pienentää limakalvon pinta-alaa, mikä heikentää lämmönsäätelyä.

Nenäontelon läpi kulkee erittäin huomattava ilmavirta myös koiran läähättäessä. Lämmönsäätely läähättämisen kautta on tehokkainta, kun ilma kulkee sisään sierainten kautta ja ulos suun kautta.

Tehokas lämmönpoisto edellyttää siis toimivia sieraimia ja avoimia ylähengitysteitä. Jos ylähengitystiet ovat ahtaat, ilma ei virtaa vapaasti, eikä lämmönsäätely toimi niin tehokkaasti kuin pitäisi, joten keho ylikuumenee herkästi. Vakavissa tapauksissa koira voi ylikuumentua jopa seistessään ilmastoidussa huoneessa.

Ruoansulatus

Valtaosalla BOAS-oireyhtymästä kärsiviä koiria on myös ruoansulatuskanavan rakenteellisia tai toiminnallisia poikkeavuuksia. Hengitysvaikeuksien vaikeusaste korreloi usein ruoansulatusongelmien vakavuuden kanssa.

Kun ilman virtaus on ahtauden vuoksi työlästä, hengitysteissä on alipaine, mikä vaikuttaa myös ruoansulatuskanavaan. BOAS yhdistyykin usein oksenteluun ja pulautteluun, jossa mahalaukun happamat sisällöt nousevat nieluun. Tämä voi ärsyttää kemiallisesti nielurisoja ja äänihuulia ja voi aiheuttaa närästystä ja ruokatorven tulehdusta. Lisäksi voidaan havaita mahalaukun tilapäistä pullistumista rintaonteloon.

Koira voi myös niellä ilmaa hengittäessään, mikä sekin aiheuttaa pulauttelua sekä myös ilmavaivoja.

Uni

Kun nenänielu on ahtautunut, koira joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Se läähättää lähes koko ajan, ja sen uni on katkonaista, sillä nukkuessaan koirat eivät pysty hengittämään suun kautta.

Tutkimusten mukaan monet BOAS-koirat heräävät unestaan toistuvasti, joskus joutuen nukkumaan pystyasennossa, istuen tai seisten, jotta ilma kulkisi. Jotkut koirat oppivat nukkumaan esimerkiksi pehmolelu suussa, jotta suu pysyy auki unen aikana.

Olet ehkä nähnyt "hauskoja" videoita istuallaan nuokkuvista lyhytkuonoisista koirista, jotka näyttävät taistelevan unta vastaan. Tilanne ei ole koiralle hauska, vaan kyse on vaikeudesta saada happea.

Liikunta

BOAS vaikeuttaa liikkumista, ja liikkumattomuus altistaa lihomiselle. Ylipaino pahentaa hengitystieoireita entisestään, ja kierre on valmis.

Roduilla eroja riskissä

BOAS ei ole yksittäinen sairaus, vaan johtuu joukosta rakenteellisia muutoksia. Yksittäisellä koiralla voi esiintyä yksi tai useampi niistä. Sekä eri rotujen että yksilöiden välillä esiintyy suurta vaihtelua oireiden määrässä ja vakavuudessa. Kolme rotua on tutkimusten mukaan ylitse muiden: mopsi, ranskanbulldoggi ja englanninbulldoggi ovat suurimmassa vaarassa sairastua BOASiin.

BOAS-riski on suorassa yhteydessä kuonon suhteelliseen pituuteen: englantilaistutkimuksessa yli 80 %:lla koirista, joiden kuonon pituus oli lyhyempi kuin kymmenesosa kallon pituudesta, oli BOAS-oireita. Kun kuonon suhteellinen pituus kasvoi, oireilevien koirien osuus laski jyrkästi: yhdelläkään koiralla, jolla kuono oli vähintään puolet kallon pituudesta, ei ollut oireita.

BOAS on koirien vakavin terveysongelma

Joitakin hengitysteiden poikkeavuuksia voidaan korjata kirurgisesti, mutta koiran normaalia lämmönsäätelykykyä ei voida palauttaa leikkauksella. Joillain koirilla oireet myös palaavat ajan mittaan, vaikka leikkaus olisi tehty.

BOAS on yksi vakavimmista, ellei vakavin koirien terveysongelma. Se on tunnettu sairautena jo vuosikymmenten ajan. Ensimmäiset leikkaushoidot kehitettiin 1940-luvulla. Silti lyhytkuonoiset koirat, erityisesti ranskanbulldoggi, kasvattavat suosiotaan varsinkin Yhdysvalloissa.

Hengittäminen on elämän perusedellytys, ja kun se estyy, kyse ei ole vain epämukavuudesta vaan jatkuvasta kärsimyksestä. Ilmanpuutteeseen liittyy ihmisillä tutkimusten mukaan äärimmäistä ahdistusta, paniikkia ja jopa kuolemanpelkoa – sitä pidetään yhtä pahana tai pahempana kuin kovaa kipua. On perusteltua olettaa, että koirat kokevat vastaavanlaista.

Tukehtumisen tunne näkyy koiran olemuksessa: silmät suurina, ilme jännittyneenä ja koko keho yrittämässä epätoivoisesti saada happea. Koira ei tässä tilanteessa "naura", vaikka ilme siltä saattaa näyttää. Se ei myöskään pysty panikoimaan ihmisen tavoin, koska kaikki energia kuluu hengittämiseen. Se vain haukkoo happea minkä kykenee.

BOAS ei ole vain yksittäisiä tukehtumiskohtauksia. Se on krooninen ja usein etenevä sairaus, joka vaikeuttaa hengittämistä levossa, liikkuessa, syödessä ja jopa nukkuessa.

Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmat eivät kuitenkaan rajoitu BOASiin, vaikka se onkin usein ainut asia, johon erilaisissa keskusteluissa keskitytään. Jos lyhytkuonoinen koira hengittää normaalisti eikä sillä ole BOASia, onko lyhytkuonoisuus silloin ok? Katsotaanpa.

Aivot ja hermosto

Lyhytkalloiset koirat ovat alttiita aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöille, kuten vesipäälle ja selkäytimen ontelotaudille eli syringomyelialle. Nämä ongelmat johtuvat kallon lyhyyteen liittyvistä rakenteellisista poikkeavuuksista.

Chiari-tyyppinen epämuodostuma – aivojen tilanpuute

Lyhytkalloisilla koirilla on kallossaan usein niin kutsuttu Chiari-tyyppinen epämuodostuma, joka liittyy erityisesti kupolimaiseen kalloon.

Chiari aiheuttaa kallon takakuopassa sijaitsevien pikkuaivojen sekä ajoittain myös aivorungon työntymisen (tyräytymisen) kallon ja kaularangan välissä olevaan niska-aukkoon. Erityisesti ahdas kallon takakuoppa, tilaansa nähden liian suuret pikkuaivot sekä liian läheltä kalloa alkava kaularanka altistavat pikkuaivojen litistymiselle ja tyräytymiselle. (ELT Anna-Mariam Kiviranta).

Ahtaus aiheuttaa painetta, kipua ja häiritsee nesteen kiertoa

Kun aivokudos joutuu liian ahtaaseen tilaan, seurauksena on aivojen puristumista ja kroonista kipua. Lisäksi ahtaus häiritsee aivoselkäydinnesteen normaalia kiertoa. Epänormaali nestekierto voi altistaa selkäytimen ontelotaudille eli syringomyelialle.

Syringomyeliassa nesteontelot syntyvät yleensä selkäytimen keskuskanavan yhteyteen. Laajetessaan ne vahingoittavat selkäydinkudosta. Seurauksena voi olla voimakasta kipua ja jopa halvausoireita.

Useissa roduissa erittäin yleinen ongelma

Chiari-tyyppinen epämuodostuma ja syringomyelia ovat yleisiä erityisesti pienikokoisissa lyhytkalloisissa roduissa. Yleisimmin niitä esiintyy cavalier kingcharlesinspanielilla, kingcharlesinspanielilla, griffon bruxelloisilla, apinapinserillä, yorkshirenterrierillä, maltankoiralla, chihuahualla, pomeranianilla, bostoninterrierillä, papillonilla, ranskanbulldoggilla ja mopsilla. Tutkimuksissa havaitut esiintyvyydet ovat taulukossa alla.

Syringomyelia kehittyy yleensä aikuiselle koiralle, ja sen esiintyvyys lisääntyy iän myötä: eräässä brittitutkimuksessa havaittiinkin, että kun vuoden ikäisistä cavaliereista 25 %:lla oli syringomyelia, yli 6-vuotiaana tutkituista koirista se havaittiin jo 70 %:lla (Kiviranta).

Koska syringomyelia ja Chiari-epämuodostuma johtuvat kallon rakenteesta, sairauksia ei voida ehkäistä muuten kuin jalostamalla kallon muotoa terveemmäksi.

Kallon aukileet lisäävät syringomyeliariskiä

Chihuahualla on havaittu, että kallon pysyvät aukileet – eli sulkeutumattomat kallon luiden välit – lisäävät syringomyelian riskiä. Aukileet kertovat kallon epänormaalista kehityksestä ja voivat viitata kallon ahtauteen.

Myös aivokasvaimet ja rakenteellinen epilepsia yleisempiä lyhytkalloilla

Lyhytkalloisilla koirilla on havaittu myös kohonnut riski aivokasvaimiin, erityisesti glioomiin, joka on hermokudoksesta lähtevä kasvain.

Lisäksi lyhytkalloisilla koirilla on runsaammin kallon rakenteellisista poikkeavuuksista johtuvaa epilepsiaa. Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että runsaalla 60 prosentilla lyhytkalloisista epilepsiaa sairastavista koirista todettiin rakenteellinen aivosairaus, kun vastaava luku muilla epilepsiaa sairastavilla koirilla oli 22 %.

Hampaat ja suu – lyhytkalloisuus vaikeuttaa suun terveyttä

(Lähde: Helena Kuntsi koiranjalostusselvityksessä 2023)

Monet hammasongelmat liittyvät kallon ja leukojen rakenteeseen. Vaikka ne voivat olla kivuliaita, koira ei aina näytä oireita selvästi, ja siksi omistaja ei välttämättä huomaa ongelmia lainkaan.

Lyhytkalloisuus vaikuttaa leukojen rakenteeseen ja hampaiden asettumiseen

Lyhytkalloisilla koirilla kallon pitkittäinen kasvu on rajoittunut, ja kallonpohjan luut jäävät lyhyiksi. Samalla leukojen suhteet muuttuvat ja yläleuasta tulee suhteessa alaleukaa lyhyempi.

Normaalia lyhyempi yläleuka vaikuttaa myös hampaiden asettumiseen. Hampaiden määrä pysyy kuitenkin samana kuin pidempikuonoisilla koirilla. Lisäksi pienikokoisilla koirilla leukaluun paksuus on usein hampaisiin nähden pieni. Nämä seikat yhdessä johtavat monenlaisiin ongelmiin, erityisesti pienillä lyhytkalloisilla koirilla:

• pään ja suun rakenteelliset kehityshäiriöt,
• purentaviat, joissa ylä- ja alaleuan hampaat eivät kohtaa normaalisti,
• hampaat eivät mahdu kunnolla leukaan, vaan voivat kiertyä ja siirtyä paikoiltaan – hammas voi esimerkiksi kasvaa kitalakeen,
• irtoamattomat maitohampaat,
• puutteellisesti puhjenneet tai kokonaan puhkeamattomat hampaat,
• hammasperäiset kystat, sekä
• parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen sairaus.

Parodontiitti – yleinen ja kivulias tulehdustila

Vakava-asteinen hampaan kiinnityskudoksen tulehdus (parodontiitti) on mahdollinen ongelma kaikilla alle 5 kg painavilla koirilla sekä lyhytkuonoisilla koirilla, joilla hampaiston ahtaus aiheuttaa plakin kertymistä.

Parodontiitti tuhoaa hammasta ympäröivää leukaluuta, jolloin hampaan liikkuvuus lisääntyy. Tästä aiheutuu kipua.

Parodontiitti voi aiheuttaa

• hampaan heilumista ja irtoamista
• juuripaiseita eli tulehduspesäkkeitä – voivat puhjeta ihon, suun tai jopa sierainten kautta
• leukaluun murtumia
• elimistön muiden sairauksien riskiä, kuten sydän-, maksa- ja munuaissairauksia

Parodontiitti on parantumaton, mutta sen eteneminen voidaan pysäyttää säännöllisellä hammashoidolla ja tarvittaessa kirurgisilla toimenpiteillä. Pitkälle edenneessä parodontiitissa ainoa hoitovaihtoehto on yleensä hampaan poistaminen.

Puhkeamattomat hampaat ja hammasperäiset kystat

Boksereilla ja muilla lyhytkuonoisilla koirilla esiintyy usein puhkeamattomia hampaita, jotka voivat johtaa follikulaarikystiin eli hammasaihekystiin.

Kysta on nesteen täyttämä rakkula, jota ympäröi ohut sidekudoskapseli. (Kuva 2)
Se voi laajetessaan tuhota leukaluuta ja ympäröiviä hampaita, aiheuttaa leukamurtuman sekä syövyttää viereisten hampaiden juuria.

Follikulaarikystat voivat kasvaa suuriksi jo alle vuoden ikäisillä koirilla.

Puhkeamattomien hampaiden löytämiseksi lyhytkuonoisille koirille suositellaan hampaiston röntgenkuvausta 1–2 vuoden iässä, esimerkiksi muiden terveystarkastusten, kuten lonkkakuvauksen, yhteydessä. On paljon helpompaa poistaa vain puhkeamaton hammas kuin hoitaa myös kystaa.

Äärimmäisen pitkä kuonokaan ei ongelmaton

Äärimmäisen pitkään kuonoon liittyy usein kapea alaleuka, jonka vuoksi kulmahampaat ovat virheasennossa ja painuvat kitalakeen.

Silmät ja silmänympäryskudokset

Äärimmäisen pitkä ja kapea kuono altistaa myös pienisilmäisyydelle. Silmät saattavat olla hyvin syvälle asettuneet.

Lyhyen kallon ja kuonon rakenteet altistavat koirat monille silmäongelmille, joita kutsutaan joskus yhteisnimityksellä silmän brakykefaalinen oireyhtymä (ocular brachycephalic syndrome, BOS). Tähän oireyhtymään kuuluu useita erilaisia vaivoja, jotka ovat seurausta silmäkuopan mataluudesta, lyhyestä kuonosta, nenäpoimuista ja silmien ympärillä olevien kudosten rakenteellisista poikkeamista. Vaivojen yleisyys ja vakavuus vaihtelevat roduittain.

Rakenteelliset ongelmat

Lyhytkuonoisilla koirilla silmäkuopat ovat usein matalat, jolloin silmät työntyvät ulospäin ja niiden valkuaiset tulevat näkyviin. Silmäluomen aukko on suuri, ja silmä saattaa jäädä osin auki myös koiran nukkuessa. Lisäksi hermotuksen poikkeavuudet voivat heikentää räpyttelyrefleksiä. Nämä seikat yhdessä altistavat silmän pinnan kuivumiselle, ärsytykselle ja vaurioille. Pahimmillaan seurauksena voi olla silmämunan ulospullistuminen silmäkuopasta, silmän puhkeaminen, sokeutuminen tai jopa silmän menetys.

Karvojen aiheuttama silmien ärsytys

Lyhytkuonoisilla koirilla karvat voivat hangata silmän pintaa usealla eri tavalla. Tällaiset hankaukset aiheuttavat mekaanista ärsytystä, joka voi johtaa kivuliaisiin ja jopa näköä uhkaaviin silmäsairauksiin. Tyypillisimpiä karvojen hankauskohtia ovat:

• Nenäpoimu. Lyhyen kuonon vuoksi koiran kasvoihin jää usein ylimääräistä ihoa, joka muodostaa nenän päälle syvän ihopoimun. Jos poimu on hyvin korostunut, sen karvat voivat osua silmän pintaan ja hangata sitä jatkuvasti.

• Nenänpuoleinen silmäkulma. Silmän sisänurkan iho ja sen karvoitus ulottuvat lähelle silmäkulmaa. Karvat suuntautuvat suoraan silmää kohti ja voivat ärsyttää sen pintaa.

• Entropion eli silmäluomen sisäänkiertyminen. Silmäluomen kiertyessä sisäänpäin luomen karvat hankaavat sarveiskalvoa. Lyhytkuonoisilla koirilla entropion esiintyy useimmiten kuononpuoleisessa alaluomessa, ja sen seurauksena myös kyynelkanavan aukko voi kiertyä, mikä heikentää kyynelnesteen normaalia poistumista silmästä.

Näiden rakenteellisten ongelmien aiheuttama jatkuva ärsytys voi johtaa sarveiskalvon haavaumiin, lisääntyneeseen kyynelehtimiseen ja silmän pinnan pigmentoitumiseen (pigmentary keratitis).

Brittiläisessä tutkimuksessa havaittiin, että yhdeksän kymmenestä (92 %) mopsista kärsi sarveiskalvon pigmentaatiosta vähintään toisessa silmässä. Pigmentoituminen on yleistä erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiökoirilla (Jalomäki, Pietilä ja Vanhapelto 2016). 

Silmän ärsytys, haavaumat ja tulehdukset ovat kivuliaita, eivätkä haavaumat aina hoidosta huolimatta parane. Pahimmillaan ne voivat johtaa sokeutumiseen, silmän menetykseen tai koiran lopettamiseen.

Havaintoja tutkimuksista:

• Kuonon päällä oleva nenäpoimu viisinkertaistaa sarveiskalvon haavaumien riskin.
• Koirilla, joiden kuonon suhteellinen pituus on alle 0,50, esiintyy 20-kertaisesti haavaumia pidempikuonoisiin koiriin verrattuna.
• Matala silmäkuoppa voi yksinään jopa 11-kertaistaa haavaumariskin.
• Silmäluomen aukon kulman 10 prosentin kasvu kolminkertaistaa riskin.
• Paljastunut silmänvalkuainen on myös merkki riskistä. Mitä enemmän silmien reunoilla on näkyvissä valkoista, sitä huonommin silmämuna mahtuu silmäkuoppaan, ja sitä suurempi riski koiralla on silmäongelmiin ja -vammoihin.

Kyynelrauhasen esiinluiskahdus

Kyynelrauhasen prolapsi eli "cherry eye" on tavallinen lyhytkuonoisilla koirilla. Se näkyy punaisena massana silmäkulmassa ja vaatii usein kirurgista hoitoa.

Pidempi kuono ja vähemmän ihopoimuja ehkäisevät ja vähentävät silmäongelmia.

Nenäpoimu altistaa myös ihotulehduksille

Silmävaivojen lisäksi nenäpoimu altistaa myös ihotulehduksille. Iho ei pääse poimun sisällä tuulettumaan, ja kosteus voi johtaa bakteerien ja hiivojen ylikasvuun. Bakteerit ja hiivat elävät poimun pohjalle jääneillä ihon eritteillä ja luovat otollisen kasvualustan infektioille. Ne tuottavat myös aineita, jotka ärsyttävät ihoa. Nenäpoimuun tarttuvat kyyneleet ja sylki lisäävät ongelmia.

Infektiot voivat olla tuskallisia, varsinkin jos iho haavautuu. Ihopoimut onkin puhdistettava säännöllisesti infektioiden ehkäisemiseksi.

Kroonisia iho-ongelmia, hoidetaan usein mikrobilääkkeillä, mikä edesauttaa myös vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä.

Korvat

Lyhytkalloisuus vaikuttaa pään ja kaulan epämuodostumien lisäksi myös korvan rakenteeseen. Lyhytkalloisilla koirilla täryontelon seinämä on huomattavasti paksumpi ja täryontelo pienempi kuin keskipitkä- (mesokefaalinen) ja pitkäkalloisilla (dolikokefaalisilla) koirilla.

Korvakäytävät ovat usein ahtaat ja huonosti ilmastoidut, mikä vaikeuttaa eritteen poistumista ja altistaa koiran kroonisille korvatulehduksille. Kapeat korvakäytävät, jotka mahdollisesti johtuvat lyhytkalloisuuden aiheuttamasta rakenteellisesta poikkeavuudesta, ovat tyypillinen löydös ja voivat vaikeuttaa tulehduksen hoitoa sekä hidastaa paranemista. Pitkään jatkunut tulehdus voi aiheuttaa pysyviä muutoksia, jotka edellyttävät leikkaushoitoa (Kirsti Schildt, sähköpostitiedonanto 15.11.2019).

Englanninbulldoggilla ulkokorvan tulehdus on yleisin eläinlääkärissä diagnosoitu vaiva, ja mopsilla se on kolmanneksi yleisin. Keskikorvan nestekeräymiä esiintyy paljon – jopa oireettomilla yksilöillä – mikä kertoo rakenteellisesta ongelmasta, ei vain satunnaisista infektioista.

Välikorvan ahtaus voi johtaa myös kuulo-ongelmiin, joiden yleisimpänä syynä on ahtauden aiheuttama huono ilmankierto nenäontelon ja välikorvan välillä.

Kehityshäiriöt

Lyhytkalloisilla koirilla esiintyy keskimääräistä useammin suulakihalkioita ja muita synnynnäisiä rakenteellisia poikkeavuuksia. Vaikka esimerkiksi sukusiitos ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa kehityshäiriöiden riskiin, tutkimuksissa on löydetty selvä yhteys kallon leveyden ja lyhyyden sekä halkioiden esiintymisen välillä. Halkioiden hoito on kirurginen ja usein vaativa, eikä lopputulos ole aina toivottu. Pitkäkuonoisilla koirilla suulakihalkiot ovat erittäin harvinaisia.

Astutus

Monilla lyhytkalloisilla koirilla on iso rintakehä, raskas rakenne sekä lyhyet ja käyrät raajat, joiden vuoksi koiran kyky astua luonnollisesti voi olla rajoittunut.

Pienikokoisia seura- ja harrastuseläimiä, kuten koiria tai kissoja, saa keinosiementää henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taito toimenpiteen suorittamiseen. Näiden eläinten keinosiementäminen edellyttää erityistä osaamista, ja siksi Ruokaviraston näkemyksen mukaan keinosiemennyksiä tekevän henkilön tulee olla eläinlääkäri. Ongelmana ovat kuitenkin maallikoiden laittomasti suorittamat siemennykset, jotka vääristävät lisääntymiskykyä koskevaa tilastotietoa ja voivat vaarantaa koiran terveyden.

Jos narttu ei anna astua, syy tulisi aina selvittää eläinlääkärissä. Tällaisen nartun siementäminen on paitsi jalostuksellisesti kyseenalaista, myös altistaa nartun fyysisille vammoille. Astumisen esteenä voi olla perinnöllisesti heikko sukuvietti tai sukuelinten rakenteellinen vika, kuten emättimen kuroutuma tai väliseinä.

Emättimen väliseinä on perinnöllinen rakennevika, joka estää yleensä astumisen. Siementäminen on kuitenkin usein mahdollista, joten vika voi siirtyä huomaamatta seuraavaan sukupolveen. Väliseinä on yllättävän yleinen ja voi jäädä huomaamatta myös eläinlääkäriltä (Dahlbom ja Lindh Koiramme-lehdessä 11/2017). Jos narttu ei anna astua, on tällainen narttu yleensä siemennetty. Tiineys johtaa luonnollisesti synnytysvaikeuteen, ja samalla vika saattaa periytyä myös seuraavalle sukupolvelle. Tällaisen nartun mahdolliset jälkeläiset tuleekin tutkia väliseinän varalta ennen niiden käyttöä jalostukseen.

Synnytys

Lyhytkalloisten koirien suuren, pyöreän pään sekä leveän rungon lisäksi lantion alue on suhteessa pieni. Nämä anatomiset tekijät yhdessä lisäävät merkittävästi synnytysvaikeuksien riskiä. Riski on erityisen suuri, jos pentujen kallonympärys on suuri.

Joillakin roduilla luonnollinen synnytys on rakenteellisesti lähes mahdotonta. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa viisi kymmenestä yleisimmästä sektiorodusta oli lyhytkalloisia. Bostoninterrierillä, englanninbulldoggilla ja ranskanbulldoggilla keisarileikkausten osuus oli yli 80 % kaikista synnytyksistä.

Synnytysvaikeuksien riski on niin suuri, että jotkut vakuutusyhtiöt eivät korvaa keisarileikkauksia näille roduille.

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa synnytysvaikeuksia esiintyi eniten lyhytkalloisilla ja pienikokoisilla koirilla. Yleisimmät riskirodut olivat ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, chihuahua ja mopsi.

Elinikä

Erityisesti raskasrakenteisten lyhytkalloisten koirien elinikä on muita koiria lyhyempi: mediaani on 8,6 vuotta verrattuna muiden koirien 12,7 vuoteen.

Lisää tietoa terveysriskeistä kertyy koko ajan

Liioitellun lyhytkalloisuuden terveysriskeistä saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Silti maailmalla kehitetään jatkuvasti uusia koirarotuja, joilla on yhä lyhyempi kallo, korostuneempi nenäpoimu, leveämpi ruumiinrakenne ja vääristyneemmät raajat.

Pennunostajat kuitenkin haluaisivat vähemmän äärimmäisiä koiria – ainakin Briteissä, jossa vastikään julkaistiin aiheesta tutkimus.

Asiaan on puututtu lainsäädännöllä esimerkiksi Hollannissa, jossa on asetettu rajat jalostuskoirien kuonon pituudelle. Maan maatalousministeri on myös ilmoittanut, että myös tällaisten eläinten pitäminen, ja siten myös kauppa ja maahantuonti, kielletään pian.

Samansuuntaisesti kuin Hollannissa, vuonna 2020 julkaistussa Ruokaviraston tilaamassa asiantuntijaselvityksessä ehdotetaan, että jalostuskoiran kuonon pituus tulisi olla vähintään kolmasosa kallon pituudesta.

Selvityksessä esitetään myös siirtymäkautta, jonka aikana tällaisen koiran jalostuskäyttö sallittaisiin, jos koira on suorittanut BOAS-testin ja sillä on eläinlääkärin lausunto silmien, hampaiston ja ihon tilasta. Kuonon suhteellisen pituuden vaatimusta nostettaisiin tarvittaessa siirtymäkauden jälkeen. Suositukseksi annetaan, että kuonon pituus olisi vähintään puolet kallon pituudesta.

Lue lisää

Bognár ym. 2021. Shorter headed dogs, visually cooperative breeds, younger and playful dogs form eye contact faster with an unfamiliar human. Sci Rep 11, 9293 (2021).

Chrons ja Kuntsi-Vaattovaara 2006. Tietopaketti koirien ja kissojen hammashoidoista ja suukirurgiasta. Oppimateriaalia 7. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. (sisältää havainnollistavia kuvia)

Gawor 2013. Hereditary oral disorders in pedigree dogs. Proposals for their evidence and assessment. Eur. J. Comp. Anim. Pract. Online Vol 23(3): 42-54.

Jalomäki, Pietilä ja Vanhapelto 2016. Koirien perinnölliset silmäsairaudet ja niiden tutkiminen.

Liu ym. 2017. Conformational risk factors of brachycephalic obstructive airway syndrome (BOAS) in pugs, French bulldogs, and bulldogs. PLoS ONE 12(8): e0181928.

Nikkilä 2017. Koirien brakykefaalinen hengitystieoireyhtymä. Lisensiaatintutkielma. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto. https://hdl.handle.net/10138/230217

Packer ym. 2015. Impact of Facial Conformation on Canine Health: Corneal Ulceration. PLoS ONE 10(5): e0123827. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0123827