Välimuotoinen lanne-ristinikama eli LTV on koirilla yleisesti esiintyvä synnynnäinen nikaman epämuodostuma. LTV:tä pidettiin aiemmin melko harmittomana, mutta uudet tutkimukset kertovat sen altistavan selkäkivulle ja halvausoireille, agilitykoirilla myös loukkaantumisille. Lisäksi LTV on yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön.

Välimuotoisia lanne-ristinikamia neljää eri tyyppiä

Koiralla on seitsemän kaulanikamaa, 13 rintanikamaa, seitsemän lannenikamaa sekä ristiluu, jossa on kolme yhteen sulautunutta nikamaa. Ristiluu niveltyy edelleen lantion suoliluihin muodostamalla ileosakraali- eli SI-nivelet. Lisäksi koiralla on häntänikamia, joiden määrä vaihtelee.

Kaikkien muiden nikamien paitsi ensimmäisen ja toisen kaulanikaman välissä on välilevy, jonka tehtävänä on lisätä selkärangan liikkuvuutta ja toimia pehmusteena.

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. LTV voi olla viimeinen lannenikama (L7) tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1). Koiralla voi olla myös poikkeava lukumäärä lannenikamia, normaalin seitsemän sijaan kuusi tai kahdeksan. Silloin joko ristiluun ensimmäinen nikama on muodoltaan lannenikama tai seitsemäs lannenikama on muodoltaan ristinikama.

Välimuotoiset nikamat voidaan tunnistaa röntgenillä. Usein välimuotoinen nikama huomataan koiran lonkkakuvasta.

Suomessa röntgenkuvaus välimuotoisten nikamien varalta on tällä hetkellä mukana 16 rodun PEVISA-ohjelmassa. Monissa roduissa kuvauksia tehdään myös vapaaehtoisesti. Löydökset luokitellaan meillä viiteen luokkaan:

• LTV0 - Ei muutoksia
• LTV1 - Jakautunut ristiluun keskiharjanne
• LTV2 - Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama
• LTV3 - Epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama
• LTV4 - 6 tai 8 lannenikamaa

LTV on koirilla yleinen

Useimmissa tutkituissa roduissa LTV:n esiintyvyys on ollut välillä 4-12 %. Norjalainen Jon Andre Berg kollegoineen julkaisi viime vuonna tutkimuksen, jossa esiintyvyys vaihteli välillä 9,5 % - 46,2 % (Taulukko 1). Tutkimukseen valikoitui erityisesti rotuja, joissa lonkkakuvista saadun kokemuksen perusteella epäiltiin esiintyvän paljon LTV:tä. Tutkimuksessa LTV jaettiin kolmeen tyyppiin meillä käytössä olevan neljän sijaan.

Taulukko 1. LTV-luokkien 1-3 osuus 14 rodulla Norjassa (Berg ym. 2024).

Välimuotoiset nikamat altistavat ongelmille

Bergin tutkimuksessa havaittiin LTV2- ja LTV3-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Suomalaisessa Leena Inkilän ja kollegoiden tutkimuksessa LTV:n taas havaittiin lisäävän agilitykoirien loukkaantumisriskiä.

Saksanpaimenkoirilla välimuotoisten nikamien on todettu edistävän cauda equina -oireyhtymän kehittymistä. Cauda equina -oireyhtymä on kokoelma neurologisia oireita, jotka johtuvat cauda equinan puristumisesta kasaan. Selkäydin kulkee selkäydinkanavassa selkärangan suojaamana ja loppuu koirilla viidennen lannenikaman kohdalle. Loppuosa selkäydintä koostuu hermokimpusta, jota kutsutaan cauda equinaksi.

Cauda equina -oireyhtymän yleisin syy on degeneratiivinen lannerangan ahtauma, jossa selkäydinkanava ahtautuu viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tilaa näkee usein kutsuttavan vieraskielisesti lumbosakraalistenoosiksi tai vaihtoehtoisesti ahtauman paikkaa kuvaavalla nimellä L7-S1. Ahtauma aiheuttaa painetta hermosäikeisiin ja/tai niiden verenkiertoon, mikä puolestaan johtaa kipuun ja erilaisiin halvausoireisiin.

Kipututkimus bretoneilla ja mustilla norjanhirvikoirilla

Bergin ja kollegoiden uudemmassa, helmikuussa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin välimuotoisiin lanne-ristinikamiin liittyvää kipua sekä kivun syitä. Tutkimuksessa oli mukana 22 bretonia ja 10 mustaa norjanhirvikoiraa. Kummallakin rodulla välimuotoiset nikamat ovat yleisiä.

Koirat olivat keskimäärin 4,8-vuotiaita. Niille tehtiin röntgen-, CT- ja magneettikuvaus sekä kliininen tutkimus, joka sisälsi neurologisen tutkimuksen, kipututkimuksen sekä yksityiskohtaisen ortopedisen tutkimuksen. Lisäksi koirien omistajat vastasivat standardoituun kipukyselyyn.

Koirista 44 prosentilla havaittiin kipututkimuksessa lievää lanne- ja ristiluualueen kipua. LTV2- ja LTV3-koirilla kipua oli 65 prosentilla koirista, merkitsevästi yleisemmin kuin LTV0- ja LTV1-koirilla. LTV2- ja LTV3-koirilla havaittiin todennäköisemmin myös lanne-ristirangan patologisia muutoksia.

Useimmilta koirilta löytyi kivulle useampi kuin yksi syy. Yleisimmät löydökset olivat lannerangan ahtauma ja välilevyn rappeutuminen. LTV3-koirilla havaittiin myös puutteellisia tai toispuoleisia SI-niveliä, joiden perusteella kivun lähde voisi olla myös tämä kohta. Ihmisillä SI-nivelen toimintahäiriöt ovat yksi alaselkäkipujen yleisimmistä aiheuttajista.

Välimuotoinen nikama aiheuttaa muutoksia lanne- ja ristiluualueen biomekaniikkaan, mikä rasittaa lanne-ristiluuväliä ja nopeuttaa sen välilevyn rappeutumista altistaen hermopinteelle. Vaikka ranka ei olisi ahtautunut, pelkkä välilevyn rappeutuminen voi aiheuttaa kipua. Tämä on havaittu myös nuorilla ihmisillä, joilla on välimuotoinen nikama.

Aina selkämuutokset eivät kuitenkaan aiheuta kipua, ja toisaalta kipua saattaa olla, vaikka sen syytä ei saada selville. Kipututkimukseen osallistui kaksi koiraa, joilla havaittiin lievää selkäkipua, mutta joilta ei löytynyt kivun syytä. Toisaalta kahdella muulla koiralla havaittiin useita patologisia löydöksiä, mutta silti niillä ei havaittu kipua. Joillakin koirilla havaittiin välilevyrappeumaa, mutta ei kipua. Välilevyt rappeutuvat myös normaalin ikääntymisen myötä, eikä tästä välttämättä aiheudu kipua.

Lanne-ristirangan ahtauman oireilu usein epämääräistä

Mustilla norjanhirvikoirilla ja bretoneilla ei ole aiemmin raportoitu lannerangan ahtauman oireita; oireet ovat tyypillisiä isompien rotujen vanhemmille koirille.

Kipukyselyn tulokset osoittivat, että omistajat eivät olleet havainneet koiriensa kipua. Eläinlääkärin tekemä kliininen kipututkimus kuitenkin eroaa kipukyselystä, koska siinä provosoidaan kipua tiettyjen liikesarjojen avulla, joten esiin tuleva kipu ei välttämättä ole jatkuvaa.

Metsästyskoirilla voi myös olla muita koiria korkeampi kipukynnys, mikä saattaa vaikuttaa kivun havaitsemiseen. Lisäksi käytetty kysely on tarkoitettu iäkkäämpien koirien arvioimiseen eikä ehkä toiminut toivotulla tavalla tässä tutkimuksessa, jossa koirat olivat suhteellisen nuoria.

Lanne-ristirangan ahtaumaan liittyvä oireilu on usein epämääräistä, riippuen ahtauman vaikeusasteesta. Oireina on raportoitu lisääntynyttä tuntoherkkyyttä, kipua takajalkoja ojennettaessa, ontumista sekä vaikeuksia nousta makuulta ylös, hypätä tai nousta autoon. Myös takaosan lieviä halvausoireita esiintyy. Vakavasti sairastuneilla koirilla voi esiintyä virtsa- ja ulosteinkontinenssia. Lieviä tapauksia hoidetaan levolla, kipulääkityksellä ja fysioterapialla, vakavampia leikkauksella.

Lähteet

Berg ym. 2025. Transitional lumbosacral vertebrae in black Norwegian elkhound and Brittany dogs: Clinical findings and its association with degenerative lumbosacral stenosis. Acta Vet Scand 67, 10. https://doi.org/10.1186/s13028-025-00797-7.

Berg ym. 2024. Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia. Vet J 303, 106056. https://doi.org/10.1016/j.tvjl.2023.106056.

Inkilä ym. 2022. Part II of Finnish agility dog survey: agility-related injuries and risk factors for injury in competition-level agility dogs. Animals, 12, p. 227.

ELT Anu Lappalainen: Välimuotoinen lanne-ristinikama (artikkelissa Perinnölliset selkämuutokset).